Kevät tekee tehtävänsä.

On tainnut kevät ja aurinkoiset kelit tehdä tehtävänsä. Suurin osa ajasta menee ulkona poneillessa, ja loput sisällä homehtumassa viilentymässä. Blogger ei ole tainnut viime postauksen jälkeen aueta kertaakaan. 

Valtakunnassa on kuitenkin tällä hetkellä kaikki mainiosti! Ponit ovat jo totutelleet vihreään, ja nauttineet siitä kovasti. Ötököitä on kyllä riesaksi asti, mutta eikö se kuulu kesään? Ponit ovat liikkuneet monipuolisesti ja aika aktiivisestikin. Aurinko tuo kivasti voimaa ja pirteyttä.

 Vilke on päässyt muutaman kerran Jennin ratsuksi muun liikunnan ohella. Ratsukko on mennyt ihan perusjuttuja, hypänneet ja käyneet maastossa. Jenni on sen verran lyhyt ja kevyt, että on vielä ihan käypä ratsastaja Vilkkeelle aina silloin tällöin. Jennillä on mennyt hyvin, ja poni on tykännyt, kun on päässyt maastoilemaan vähän reippaammin ja hyppäämään hieman vauhdikkaammin.

Pojun kanssa on mennyt ihan kivasti. Aluksi poni oli ihan ymmärrettävästi hieman ihmeissään uudesta kodistansa, ja kotiutumiseen menikin se pari viikkoa. Sitten oli vähän ongelmia löytää ponille sopiva kuolain, mutta nyt tuntuu, että sekin on ratkaistu. Meidän valmentaja on ratsastellut Pojua muutaman kerran, ja on tykännyt ponista. Onhan se vielä tosi raaka, mutta kyllä siitä hyvä tulee ajan kanssa! Jonna on käynyt myös tunneilla Pojun kanssa. Tällä hetkellä he harjoittelevat ihan perusjuttuja, Jonna opettelee uuden ponin nappuloita ja Poju harjoittelee reagoimaan niihin. 

Nyt tulevana viikonloppunna meidän lähitallilla on kisat. Menen Vilkkeen kanssa vammaisratsastusluokan, vaikka mun ratsastukset ovat jääneet vähemmälle. Mulla on ollut nyt semmoinen jakso, ettei yhtään kiinnosta ratsastaa. Tykkään katsoa, kun muut menee ja hoitaa, mutta jostain syystä ei mulla ole hinkua kyytiin. Tällä viikolla on kuitenkin kiivettävä kyytiin useamman kerran, jotta voidaan edes kuvitella, että ollaan harjoiteltu... Jos sitä ratsastusintoa tulisi sitten!

Jonna lainaa lähitallin heppasia kisoihin, koska Poju ei ole vielä valmis siihen, eikä haluta pitää mitään kiirettä Pojun kanssa. 

Koska Vilkkeen vuokraajat eivät pääse kisoihin, ajateltiin, että tarvitaan stunttikuski, jotta Vilke pääsee hyppäämäänkin. Jenni ilmoittautui vapaaehtoiseksi, joka tarkoittaa sitä, että ratsukko starttaa sekä koulua, että esteitä viikonlopun kisoissa, jotta he pääsevät yhdistettyyn. Poni on mennyt niin innoissaan ja nätisti, että ajateltiin kisojen olevan ihan kiva idea.

Sellaista tällä kertaa, toivotaan että seuraavaksi olisi kisapostauksen vuoro!

Kuka Poju?

 

Miksi meistä ei ole kuulunut? On ollut paljon muuta, ja omatkin päät ovat aika sekaisin. Asiat ovat kuitenkin jo aika hyvin selviytyneet, ja mieli kulkee suht kirkkaasti. Joskus on tehtävä inhottavia päätöksiä ja liikkeitä elämässä. Poju on osoittautunut todella kiltiksi, hienoliikkeiseksi ja nätiksi poniksi! Uusi matka alkaa, ja voi olla että koemme möykkyjäkin, kuten varmasti kaikki muutkin, mutta onni on hyvä tukiverkosto. 

Miksi? Rölli oli pieni poni, ja Jonna kasvoi lyhyessä ajassa paljon, jonka takia poni jäi pieneksi. Rölli pääsi erittäin hyvään kotiin ♥

Postaushaaste - Pahin tippuminen

Oli keskiviikko. Heinäkuun puolenvälin jälkeisiä päiviä vuonna 2012. Kello oli puolenpäivän pintaan. Olin lähdössä ratsastamaan, ulkona oli suht kylmä, joten puin aika paljon vaatteita päälle. Menin pellolla eräällä pikkuponilla, Jonna oli mukanani. Kaikki meni hyvin, eikä tapahtunut mitään erikoista. Jonna ehdotti, että ottaisin jo laukkaa. Suostuin, kuten aika tavallisesti, ja nostin laukan. Poni laukkasi ehkä hieman normaalia lujempaa, mutta kaikki oli muuten hyvin. Pian lähdin kuitenkin valumaan oikealle, ja tipuin alas. 

Seuraava asia, jonka muistan, oli se, että ajattelin ottaa turvaliivin pois päältä, koska oikeean käteeni sattui. Jonna piti silloin ponia, ja turvaliivia poisottaessani tunsin, kuinka oikean käden kyynärpään yläpuolella olevat luut naksahtivat pois paikoiltaan. Siitä alkoi kipu. Aivan hillitön kipu ja huuto.

Jonna otti ponin ja kypärän, lähti pelloilta hakemaan apua ravaten ponin kanssa. Pellon lähellä asuvat naapurit kuulivat huutoni, ja tulivat auttamaan. He siirsivät minut riippumaton päälle, jotta pääsisin autoon. Vaihdoin riippumaton kera autoa, ja matka kohti sairaalaa alkoi. 

Jokainen töyssy tiessä oli ihan kamala, koko tilanne oli ihan kamala. 

Sairaalaan päästyämme minut haettiin paareilla johonkin huoneeseen, missä huusin kurkku suorana haluavani kipulääkettä. Kukaan ei voinut sitä kuitenkaan heti antaa. Joku nainen tuli katsomaan kättäni, joka oli silloin ihan s-kirjaimen muotoinen, ja sanoi "varmaan pitää leikata". Tämän jälkeen huusin kipulääkkeen lisäksi myös, etten halua leikkaukseen. Vihasin ja vihaan edelleen nukutusta ja leikkauksia. 

Seuraava muistikuva oli se, että sain vahvat kipulääkkeet suoraan suoneen, ja painesiteen? käteen, ja minut siirrettiin ambulanssiin. Piti vaihtaa sairaalaa, että leikkaus voitiin suorittaa. 

Kipulääkkeet olivat auttaneet sen verran, että huuto loppui, ja olin ihan rajamailla, että pysynkö hereillä. Ambulanssissa oleva henkilö joutui lähes koko ajan muistuttamaan minua pitämään silmät auki.

Seuraavassa sairaalassa sain esilääkityksen nukutusta varten, ja menin ihan sekaisin, hourin omiani. Leikkaus tehtiin, luut laitettiin kohdakkain, sekä lisättiin rautakeppejä pitämään käsi kasassa.

Herätessäni nukutuksesta tunsin, että keskisormesta aina pikkurilliin asti olevat sormet ovat tunnottomia. Puutuneet. En välittänyt siitä kaiken muun keskellä. Olin kovisssa lääkityksissä, joten kipua ei oikeastaan ollut.

Osastolle päästyäni sain tietää kellon olevan lähellä puoltayötä. Nukahdin muutamaksi tunniksi, kunnes heräsin, ja minulle alettiin tuputtamaan juotavaa. Silloin huomasin, että nälkäkin alkoi olla, olihan viimeisin ruoka syöty yli 12h sitten. Selvisin siitä yöstä kuitenkin vain yhden oksennuksen ja unettomuuden voimin.

Aamulla ruokailun jälkeen kerroin sormien puutumisesta lääkärille, joka totesi, että piikit, jotka leikkauksessa laitettiin, painavat hermoa. Hetken kuluttua pari ihmistä tuli huoneeseen, avasi kipsin, otti ihon alta näkyvästä ruuvista kiinni ja repäisi pois. Vihloi ihan kamalasti, mutta vain sen hetken.

Sormiin palasi tunto pikkuhiljaa, mutta kyllä sitä puoli vuotta sai odotella, että viimeinenkin sivu pikkurillistä tunsi normaalisti. Kun kipsi otettiin pois, piti opetella taivuttamaan kyynerpäätä ihan uudestaan. Fysioterapiaa siihen. Ai niin, ja kyllähän ne loput piikit revittiin myös pois, samalla tavalla. Lihakset lähti, käsi kuihtui, mutta se oli pikkujuttu.

Kammo oli sitten vähän pidempiaikainen juttu. Meni kaksi vuotta, ennen kun uskalsin edes taluttaen ponin selkään uudestaan. Pelotti. Ensimmäinen tippuminen "uudelleen aloittamisen" jälkeen oli aika kamala. Ei sattunut, mutta joku pelkoreaktio takaraivossa aktivoitui. Siinä sitä taas paranneltiin henkisiä haavoja.

Tipuin viime viikolla kahdesti. Ensimmäisellä kerralla kokeilin laukata ilman proteeseja. Muutama pätkä meni hyvin, mutta yhdellä pätkällä tasapaino heitti liikaa. Tipuin, ja huomasin, ettei pelottanut. Nauratti.

Toinen tippuminen viime viikolla johtui siitä, koska Vilke säikähti jotain, enkä ollut varautunut siihen, että poni pyörähtää ympäri. Tipuin, ja jäin tyhmänä roikkumaan ohjiin. Raahauduin paikalta poistuvat ponin perässä, joka säikähti sitä, että raahaudun perässä, ja huitaisi toisella takajalalla kohti, ja osui suoraan leukaan. Ei sattunut kauhesti (vasen puoli leuasta ollut koko viikon vaivainen, mutta onneksi ei pahasti). Eikä pelottanut. Poni kiinni  ja takaisin kyytiin. Ei pelottanut, jomotti vain leukaluihin.

Olen, ja varmaan tulen olemaan aina hieman pelokas ratsastaja, mutta mitä sitten? Teen sen mitä tykkään ja jätän loput rohkeammille.

Maastoilua

Tänään oli mitä mainioin päivä vähän nollata päätä ennen arkirytmiin palaamista. Mikäpä sen parempaa, kun suunnata pyhäpäivän maastoon! Meillä on täällä aika huonot maastot, niin kuin aikaisemmin ollaan mainittukin. Kuitenkin, on hyvä käydä myös maastossa, kivaa vaihtelua hepoille ja ihmisillekkin!

c. Jenni

Sain Jennin mukaan maastoon, ja suunnattiin yhdelle lähitielle. Vaikka tie onkin kova hiekkatie, tänään se oli pehmeämpi lumien sulamisesta tulleiden vesien ansiosta. Autojakaan ei tullut vastaan juuri lainkaan, kivaa siis! Vaikka Vilke ei pelkää autoja, niin on silti paljon mukavampaa mennä ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä. Mentiin tietä eteenpäin reilut pari kilsaa, kunnes käännyttiin takaisin. Maaston pituudeksi tuli suunnilleen 4,5km, ja aikaa meni ehkä 45 minuuttia. Mentiin aika hitaasti käynnissä, sekä otettiin muutama pätkä ravia. Ponit käyttäytyivät hyvin, ja sää oli ihan superkiva! Jäi tosi hyvä fiilis, vaikka meidän maastoreitit ovat yleisesti aika surkeita.

Otettiin muutama kuva ratsastuksen jälkeen. Vilke ei olisi millään halunnut poseerata. Onneksi hevosen hirnunta youtubesta sai ponin vähän heräämään, ja saatiin aikaiseksi muutama kuva, missä ponikin on terävän näköinen! 

Minnikin pääsi kuvaan!

Keväisiä kuvia

Laatu kärsii, klikkaa isommaksi!

1.

2. Tästä on hyvä alkaa kohottaa kuntoa - kesäkuntoon 2016!

3.

4.

5.

6.

7.

8. Rölli kävi todistetusti hölkkäämässä liinan päässä tänään!

9.

Löytyikö kuvista suosikkeja? 

Lihashuoltoa

Eilen oli jännä päivä - ponejen hieronta.

Vilke pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa hierontaan, ja oli jo aikakin!

Anteeksi, taas vanhoja kuvia,..

Ensin Vilke sai bemer-maton selkäänsä, se vilkastutti pintaverenkiertoa, ja teki jotain muutakin. Se oli 20min ponin selässä, kunnes otettiin pois, ja ruvettiin käsittelemään lihaksistoa.

Poni vähän ihmetteli, miksi joku tuntematon tuli yhtäkkiä painelemaan ja muutenkin hiplaamaan ihoa. Vilkkeen kaula oli tosi hyvässä kunnossa, siitä poni sai kehuja! Keskiselässä, erityisesti oikealla puolella, oli jumi, joka oli kipeyttänyt selkää myös muualta. Selkä kuitenkin aukesi suht hyvin, onneksi. Molemmat vasemman puoleiset kavionivelet naksahtivat, joka siis kertoi siitä, että vasen puoli oli ollut suuremmalla rasituksella (johtui varmaan siitä, kun selkäjumi oli erityisesti oikealla puolella, joten poni käytti vastakkaista puolta luonnollisesti hiukan enemmän). Jalat oli muuten ok!

Hieroja katsoi myös runkosatulan sopivuuden osaamisensa mukaan. Tulimme siihen tulokseen, että satula heilui sivuille, mutta muuten oli ok. Eteen pitää siis laittaa kapea "fyllingi", jonka tarkoitus on pysäyttää heiluminen.

Ihan lopuksi Vilke sai vielä akupunktioneulat selkäänsä. Niiden laitto oli ponille ihan ok, mutta pois niitä ei olisi saanut ottaa... No, saatiin neulat pois, ja ohjeeksi laittaa arnikaa selkään iltaisin, kun tuntuu siltä. 

Yhteenvetona siis: hyvä kaula, keskiselässä, erityisesti oikealla jumi, joka saatiin suht hyvin auki. Muukin selkä ottanut vähän kipeyttä siitä. Vasen puoli rasittunut enemmän, jonka takia sen puolen kavionivelet naksahtivat. Ei tarvitse heti uutta hoitoa, koska Vilke oli kuitenkin suht hyvässä kunnossa, eikä selkäkään ollut kuitenkaan loppupeleissä järin paha. 

Seuraavana oli Röllin vuoro. Rölli on saanut käsittelyä jo monesti ennenkin, joten Röllille homma olikin jo ihan tuttua.

Röllin kohdalla ensin "kartoitettiin tilanne", eli katsottiin selkä, kaula ja niska läpi. Röllin lavat oli jumissa, jonka takia niska oli myös kipeytynyt (selkälihaksethan alkavat jo niskasta, joten se vaikuttaa helposti ihan sinne asti). Poikakin sai bemer-maton selkäänsä, ja oli 20min se selässään. Sitten aloitettiin niskan aukaisu. Ei mennyt kauhean pitkään, kun kuului kunnon naksaus, ja niskan kipukohta laukesi. Röllihän oli heitellyt päätänsä joitakin kertoja laukannostoissa ja laukan aikana, mutta ei mitenkään hälyttävästi. Luultavasti se siis johtui tuosta. 

Hieroja sai lavat auki, ja naksautti lonkat?. Jalat oli hyvässä kunnossa.

Katsottiin myös Röllin satula, ja tultiin siihen tulokseen, että toppaukset olivat kuluneet epätasaisesti. Oikean puolen toppaukset olivat lässähtäneet, eikä ihme, että poni oli jumissa. Onneksi Rölli ei ollut ehtinyt mennä ihan kauhean kipeäksi, koska jos olisi, niin kaikki menisi paljon vaikeammaksi, ja ponin suhtautuminen ratsastukseen olisi voinut kärsiä enemmänkin. Ainoat "oireet" olivat siis pään heittely ylöspäin ja huono taipuminen oikeaan kierrokseen. Lopuksi Röllikin sai akupunktioneulat.

Röllin satulaahan ei voi topata uudestaan, joten tilanne on se, ettei ponilla oli nyt penkkiä ollenkaan... Röllillä on isot ja leveät lavat, sekä pyöreä ja lyhyt selkä. Ei siis mikään helppo nakki löytää sopivaa satulaa. Onneksi lampaankarvasatula on rungoton, eli sitä voi käyttää Röllilläkin. Sillä ei saa kuitenkaan keventää pitkiä aikoja, koska rungottomuuden takia keventämisestä aiheutuva paine ohjautuu liian pienelle alalle, ja kipeyttää selän.

Yhteenvetona siis molempien käsittelyistä: oli fiksua tehdä, mutta onneksi kumpikaan ei ollut missään ihan katastrofaalisessa tilanteessa kroppansa suhteen. Toivotaan nyt vaan, että Röllille löytyy hyvä satula, ja Vilke hyötyi käsittelystä.

Ja lopuksi vielä, millaisia postauksia haluaisitte?

Kisakauden avaus

Yksi vuoden 2016 tavoite on nyt suoritettu, nimittäin "käy vähintään yhdet kisat".

Viime sunnuntaina olimme lähitallin harjoituskoulukisoissa. Jonna meni Röllillä HeC ja KN specialin, minä menin Vilkkeellä tallin oman raviohjelman.

Kisat alkoivat vasta kahdetatoista, ja Vilkkeen ja mun verkka vähän yli yksi. Ei siis ollut aamulla mitään kiirettä, ponit pääsivät ulos, ja me tehtiin vielä viime hetken valmisteluita.

 

Emme saaneet kuvaajaa, joten kuvatarjonta loppuu tähän.

Mulla ja Vilkkeellä meni verkassa ihan ok, aluksi poni oli vähän turhan innoissaan, ja en saanut oikein tuntumaa koko menoon. Oli myös vähän vaikeaa tehdä mitään, kun verkassa oli aika monta ihmistä samaan aikaan. Sain sitten kuitenkin jotain järkevää aikaiseksi, ja olin ihan hyvällä mielellä lähdössä radalle.

Rata alkoi surkeasti, poni kiemurteli alkutervehdyksessä, kuin joku mato! Onneksi meno alkoi sitten luistamaan, saatiin heti seuraavasta voltista kasi, ja siinä luki "kauniisti taivutettu". Loppuradassa tuli vielä muutama luikertelu, mutta ei mitään katastrofia. Numeroita siis 5,5-8. Rata tosin oli todella helppo, ja arvostelukaan ei sitä myöten ollut kamalan tiukka. Olin radan jälkeen ihan tyytyväinen, ja saatiin 68,5%. Sillä tuloksella päästiin jaetulle 3/14 sijalle.



Otetaan tb kesään ja lihavaan poikaponiin!

Heti sen jälkeen alkoi Jonnan ja Röllin heCn verkka. Kuskia ja ponia jännitti aika paljon. Rölli oli verkassa aluksi vähän jäykkä ja ihmetteleväinen muita hevosia kohtaan, mutta pikkuhiljaa poni rentoutui. Jossain vaiheessa verkkaa joku heppa tuli vahingossa vähän liian lähelle Rölliä, ja poni säikähti sitä aika tavalla. Se vei sen vähänkin rentouden mennessään. Siihen vielä lisättynä kuskin jännitys - ei kauhean hyvä. Ennen rataa Jonna ja Rölli kuitenkin rentoutuivat jonkin verran, kun saivat aikaa vain olla hetken.

Rata meni ihan ok. Rölli pelkäsi tuomarin päätyä, joten sinne Jonna ei saanut ratsastettua kauhean hyviä kulmia. Paikoitellen poni meni kuitenkin tosi kivasti! Numeroita paperilla oli 4-7, huonoimmat numerot tuli keskiympyrästä vasemmassa harjoituslaukassa ja parhaat oikean laukan nostosta. Pari sai 57,8%, jolla päästiin sijalle jaettu 3/6.

 

 

KN special meni ihan hyvin, verkka oli parempi, ja kumpikaan ei enää jännittänyt niin paljoa. Jonna tosin unohti yhden voltin välistä, kun radan harjoittelu jäi vähän vähäiseksi... Numeroita oli 4,5-7. Huonoimmat tuli toisesta loivasta kiemuraurasta ja vasemman laukan nostosta, koska poni nosti ensin väärän laukan. Parhaat numerot tuli alku- ja lopputervehdyksestä! Jonna jä Rölli saivat 57,2%, ja sillä pääsi jaetulle 2/4 sijalle.

 

Ja myös yksi vanha yhteiskuva syksyyn!

Molemmat olemme kuitenkin tosi tyytyväisiä poneihin, itseemme emme ehkä niinkään. Saatiin kuitenkin molemmat ruusukkeet, koska kyseisissä kisoissa palkittiin kaikki. Jonnalle siis sininen ja valkoinen, mulle valkoinen.

Vanha kuva viime viikolta.

Vielä tähän loppuun haluan kertoa, että Karkki veti tänään kärryjä ensimmäistä kertaa tänä vuonna, ja poni oli tosi hieno! Se toimi ihan kuin vanha tekijä, korvat tötteröllä käveli reippaasti eteenpäin. Jonna meni myös ihan hetkeksi istumaan kärryihin, kun minä talutin, ja Karkki ei siitäkään sanonut mitään! Pitää saada vaan uudet valjaat ponille, koska edelleen meillä oli muutama puuttuva osa, vaikka rintaremmi saatiin jo. Ollaan molemmat tosi tyytyväisiä, koska nyt Karkkikin pääsee liikkumaan kunnolla!