tiistai 1. maaliskuuta 2016

Vammaisratsastus

Ajattelin tehdä postauksen vammaisratsastuksesta. Kertoa teille vähän, mitä erinlaista siinä on normaaliin ratsastukseen verrattuna ja omia kokemuksia lajista. Olen ollut itse harrastajana vasta vähän aikaa, joten tiedoissani saattaa olla puutteita, anteeksi siitä. Vammaisratsastukseen kuuluu pararatsastajat, joihin keskityn tässä tekstissä, sekä special olympics- puoli, joka on tarkoitettu kehitysvammaisille. Siitä puolesta en tiedä juuri mitään, joten en käsittele sitä tässä tekstissä.
Sain ratsastuksen harrastajilta kysymyksiä vammaisratsastukseen liittyen, joihin vastaan tässä tekstissä.


Miten vammaisratsastus eroaa muista lajeista
http://www.ratsastus.fi/lajit/vammaisratsastus kertoo meille näin vammaisratsastuksesta: 
Lajina ratsastus on kaikille samanlainen: Erityisryhmien ratsastuksessa eli vammaisratsastuksessa ratsastuslajia ei muuteta, mutta opetus, varusteet ja olosuhteet voidaan järjestää tilanteen mukaan sopiviksi. Tavoitteena on tukea ratsastajaa erilaislla toimintatavoilla ja apuvälineillä siten, että ratsastaminen onnistuu turvallisesti ja ratsastaja voi kehittyä omien mahdollisuuksiensa mukaisesti. Ratsastus- ja hevostaitojen opettelemisen rinnalla tulevat mielenvirkistys ja kunnon kohottaminen. Ratsastus voi olla kunto-, hyöty- tai terveysliikuntaa. Myös valmentautuminen ja kilpaileminen on mahdollista aina huippu-urheilutasolle ja Paralympialaisiin asti.
Eli vammaisratsastus on periaatteessa ihan samanlainen perusidealtaan, kuin normaali ratsastus, mutta jokaiselle suunnitellaan apuvälineet, varusteet ja vastaavat yksilöllisesti. 

Miten vammat luokitellaan?
Jokainen kilpailemaan pyrkivä/kilpaileva ratsukko käy luokituksessa, jossa koulutettu luokittaja määrää varusteet ja apuvälineet, mitä vammaisratsastaja saa käyttää kilpailuissa. Tietenkin vapaa-ajalla voi ratsastaa ilman mitään luokituksia, mutta kilpailuissa auttaa se, että saat käyttää tarvitsemiasi apuvälineitä. Apuvälineitä voi olla esimerkiksi kaksi raippaa, erinlaiset ohjat, mitä normaalisti jne.
Luokitustilaisuudessa tehdään ja tutkitaan jotain liikkeitä, kuten käsien ja jalkojen liikkuvuutta. Luokittaja merkitsee ylös pisteitä jokaisen raajan toiminnasta, kunnes pisteet lasketaan yhteen ja saat tietää, mihin luokkaan sinut sijoitetaan. Sen jälkeen pitää vielä ratsastaa muutama luokittajan määräämä tehtävä, jotta nähdään, että luokka, johon pääsit, on varmasti turvallinen ja oikea.
 Luokkia on viisi, 1a, 1b, 2, 3 ja 4. Luokassa 1a mennään vaín käyntiä, 1b on käynti-raviluokka, 2 on raviluokka, 3 on helppo laukkaluokka ja 4 on vaativa laukkaluokka.

Millaisia apuvälineitä yleensä käytetään ja millaisilla vammoilla?
Apuvälineitä on paljon. Esimerkiksi jalkavaivaisille, jotka eivät voi käyttää pohjetta normaalisti, voidaan myöntää raippa käteen. Huonomuistiset voivat saada radan lukijan radan ulkopuolelle, käsivaivaiset voivat saada ylimääräisiä "stoppareita" ohjiin jne. Muita apuvälineitä ovat esimerkiksi erikoissatulat (esimerkiksi kahvat satuloissa tai muuten vain erinlaiset), ääniavut, jalustimien sitominen satulavyöhön kiinni ja kaikkea muuta, mitä kyseinen harrastaja voi tarvita.


Miten vammaisratsastuskilpailut eroavat normaaleista kisoista? Mitkä apuvälineitä on sallittu?
Vammaisratsastuskisoissa osallistujat kisaavat omia kouluratojansa (klick!) ja kaikki vammaisluokkia kisaavat kilpailijat ovat vammaisratsastajia. Tuomari on koulutettu vammaisratsastustuomari. Jokaiselle on sallittu omat apuvälineet, jotka lukevat luokituskortissa. Luokituskortin saa, kun on käynyt luokituksessa. Vammaisratsastusluokkia voi olla myös normaaleiden kilpailujen yhteydessä.

Saako vammaisratsastaja osallistua tavallisiin kisoihin apuvälineillä, vai onko heille vaan omia kisoja?
Vammaisratsastaja saa osallistua normaaleihin kisoihin myös. Omia apuvälineita saa käyttää radalla, jos näyttää tuomarille luokitustilaisuudessa saamansa luokituskortin, missä lukee, mitä apuvälineitä kyseinen ratsastaja saa käyttää. Rata, mitä vammaisratsastaja on päättänyt kisoissa mennä (esim. HeC) ei muutu mitenkään, joten ratsastaja suorittaa radan muuten normaalisti, kuten muutkin ratsastajat.

Millainen vammaisratsastajan hevosen täytyy olla?
Riippuu harrastajasta, joillekkin käy aivan "normaali" hevonen, jos on vaikka vaan joku pieni vamma. Kuitenkin, jos on vähän isompi vamma, (amputoituja raajoja, halvaantumisia tms.) on hyvä, että hevonen on rauhallinen ja kiltti, eikä sekoa, jos ratsastajan käsi vähän heiluu, tai jalka menee taakse. Yleensä vammaisratsastajien hevosia ratsastaa myös esimerkisi heidän valmentajansa, jotta hevonen pysyy "vireessä".

Jos on pahasti vammautunut saako silti ratsastaa?
No, riippuu kuinka pahasti, mutta esimerkiksi alaraajahalvaantuneet voivat ratsastaa oikeilla apuvälineillä.

Pystyykö vammainen tekemään samoja asioita?
Joo, siihen pyritään. Riippuu vammasta. Joskus joku asia voi olla hankalampaa, kuin yleensä, mutta se yritetään saada onnistumaan turvallisesti ja reilusti hevosta kohtaan. Toki esteiden hyppääminen jää joiltain harrastajilta pois, samoin, kun joku vauhtimaastoilu. Kuitenkin, aika paljon voi tehdä samalla tavalla.

Pystyykö itse hoitamaan hevosta tietyssä tilanteessa?
Riippuu vammasta. Jos on vain joku lievähkö sokeusvamma, lievähköä toispuoleisuutta aiheuttava vamma tai vastaava, voi silloin harrastaja tehdä normaalisti milteimpä kaiken. Jos harrastaja istuu pyörätuolissa, voi hoitaminen olla vaikeampaa.



Kuinka paljon Suomessa on paikkoja, joissa vammaisella on mahdollisuus päästä ratsastamaan? Onko tarjontaa hyvin?
Suomessa on jonkun verran talleja, jotka tarjoavat tunteja vammaisille. Itse olen käynyt viitisen vuotta sitten esimerkiksi ratsutila Wiknerissä ja Pakulan tallilla. Olen myös käynyt eräällä yksityistallilla ratsastusterapiassa, joka toimi niin, että ratsastusterapeutti oli vuokrannut ponia, jolla piti ratsastusterapiatunteja. En ole sen kummemmin tutustunut aiheeseen, mutta olen ymmärtänyt, että tarjontaa on ihan kivasti, ainakin etelämmässä.

Mitä tehdään, jos vammaisratsastaja saa jonkinlaisen kohtauksen kesken ratsastuksen?
En ole itse tämmöiseen törmännyt, mutta luulen, että jos kohtauksen vaara on suuri, niin silloin joku on koko ajan ratsastajan vieressä, ainakin alkuun. Muuten varmaan tehdään ihan samalla tavalla, kun vaikka jos normaali ratsastaja pyörtyisi kesken ratsastuksen, eli autetaan ratsastaja pois selästä ja annetaan semmoista hoitoa, mitä kohtaus vaatii. Luulen kuitenkin, että tämmöistä ei tapahdu juurikaan.

Minkälaisen koulutuksen tarvitsee, että voi opettaa vammaisratsastusta?
Täältä (klick!) löytyy aika kattavasti tietoja koulutuksesta.

Onko joku hevosrotu, joka sopii erityisesti vammaisratsastukseen?
Ei oikeastaan. Vammaisratsastajilla, joita minä olen nähnyt, on ollut aika paljon ihan perus puokkeja ja suokkeja. Yksilöt ratkaisee.

Millaista on olla vammaisratsastaja?
Hyvä kysymys, mutta niin vaikeaa vastata. Aika normaalia. Mullahan on sen verran rajoitteita, että esimerkiksi laukkaaminen on aika huteraa ainakin vielä, enkä sitä harrastakkaan kuin harvoin. Joskus, kun ratsastan maastossa proteesit jalassa (ratsastan proteeseilla yleensä siis vaan maastossa, muuten ilman), laukkaan ehkä enemmän, mutta "ilman jalkoja" en juurikaan. Tätä kautta esimerkiksi esteet jäävät pois. Puomeja voin kyllä mennä. Isoilla, aitaamattomilla pelloilla tulee vähän turvaton olo, vaikka mulla onkin kiltti poni. En pysty niin helposti pitämään itseäni satulassa, jos poni vaikka säikähtää, koska en voi ottaa tukea jalustimista tai pohkeilla. 



Jäikö jotain epäselväksi? Askarruttaako joku? Kysy, niin yritän vastata parhaani mukaan!

2 kommenttia:

  1. Mahtava postaus! Minulle onkin jäänyt aina hiukan epäselväksi tämä laji, nyt moni asia avartui! Pakko vielä kysyä, onko vammaisratsastajille omat valmentajansa vai voiko valmentaja olla sellainen, joka opettaa myös muita ratsukkoja(esim. huippuvalmentajat)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tästä oli apua! Vammaisratsastajille on myös "omia" valmentajia ainakin muutama. He tekevät vissiin myös ihan normaaleiden ratsastajien kanssa hommia, vammaisratsastajia on niin vähän. Ainakin maajoukkueleirillä valmentajana oli Janne Bergh. Valmentaja voi ainakin mun mielestä olla myös ihan "kuka tahansa normaalikin", joka on motivoitunut opettamaan myös vähän erinlaista tapausta. Itse käyn säännöllisen epäsäännöllisesti kahden valmentajan tunnilla, joista kummallakaan ei ole aikaisemmin ollut vammaisratsastajia opetettavana. Olen silti saanut molemmilta hyviä vinkkejä ratsastukseen ja oppinut tunneilla. Mutta kysymykseen takaisin, uskon että ainakin suurimmassa osassa tapauksista huippuvalmentajatkin huomioisivat vammaisratsastajaratsukot. Ihmisiä (ja maksavia asiakkaita :D) mekin olemme.

      Poista