lauantai 13. elokuuta 2016

Kesän kuulumisia

Viime kerrasta on vieräyhtänyt  jo tovi. Koulutkin ehtivät alkaa, ja sitä myötä syksyiset säät. Illat pimenevät ja paarmat ovat poissa. Kesä on ohi. Otetaan kuitenkin vielä pieni palaus kesään. Nätteihin säihin, Minnin rakennekuviin, shettisten mestaruuskisoihin... Muutama juttu, mitä meidän kesään kuului.

c. Soila Weeraratne
Vilke ja Jenni (blogiin) kävivät näyttäytymässä Lahdessa shetlanninponien estemestaruuskilpailuissa 24.7. Matka sinne ei sujunut mutkitta, auto hajosi puolessa välissä matkaa. Arvottiin huoltoaseman pihalla puolisen tuntia, kannattaako jatkaa eteenpäin, mutta tultiin siihen tulokseen, että turha sitä on enää kääntyä takaisin. Köröteltiin paikanpäälle keskimäärin 50km/h viimeisen 45min ajan. Onneksi olimme lähteneet ajoissa ja kisat olivat vähän myöhässä, niin ehdimme aika hyvin paikalle! 

c. Soila Weeraratne
Radat menivät hyvin, vaikka oli kuuma ja kostea päivä, jonka takia Vilke oli normaalia laiskempi. 50cm luokassa pari sijoittui neljänneksi, 60cm kuudenneksi. Luokissa oli siis muitakin osallistujia, kuin shetlanninponeja, mutta mestaruus ratkottiin niiden luokkien sijoitusten yhteenlasketulla summalla. Sillä, jolla oli pienin luku, kun sijat olivat laskettu yhteen, voitti. Vilke olikin hienosti toinen, eli nappasi shetlanninponien mestaruus hopeaa! Vilke sai vielä molemmista radoista 0-0, joka oli hyvä suoritus myös. Vaikka ei ollut ponin paras päivä, se ylsi silti hienoon tulokseen. 


Minni on kasvanut taas hurjasti. Korkeutta neidiltä löytyy kotimittauksen mukaan jo jotakin 98cm, vaikka ikää on vasta vuoden verran. Ylläoleva rakennekuva on otettu 5.7. Takakorkeahan tuo on kun mikä, mutta se on melkein enemmän sääntö, kuin poikkeus varsinkin shettisvarsoilla. En tiedä, katsonko ponia ruusunpunaisten lasien läpi, vai onko se oikeasti ihan nätti? Pitäisiköhän alkaa harkita poninäyttelyitä?
Minnillä on ollut koko kesän kunnon uhmaikä. Haluaisi maistella kaikkea, jos ei mene mielen mukaan, näytetään tosi hapanta naama (ei, et voi purra tai syödä kaverisi ruokia) ja kokeilee usein lapsien kohdalla, olisiko hyvä vähän isotella. Meille kummallekkaan varsa ei oikeastaan uhmaile, koska tietää rajat. Eikä oikeastaan enää niin paljoa muillekkaan. Kilttihän Minni on silti, kulkee ihmisen takana moitteetta taluttaessa, antaa vuolla nätisti, loimitus onnistuu vaikka vapaana ollessa sekä muut perusjutut. Uhmaikä vain kuuluu asiaan.

Poju on päässyt tutustumaan esteratsastuksen maailmaan. Poika on ollut jopa aika innostunut loppupeleissä! Sekä tietysti kunnonkohotusta on ollut, nyt hiki ei tule aina ihan heti. Ja tietysti kesäiset maastot. Poju ei pelkää mitään. Ei rekkoja, ei autoja, ei traktoreita. Kaikki on ihan ok! 

Onko teillä ollut kiva kesä? Mitä tykkäätte Minnin rakenteesta?