Kisakauden avaus

Yksi vuoden 2016 tavoite on nyt suoritettu, nimittäin "käy vähintään yhdet kisat".

Viime sunnuntaina olimme lähitallin harjoituskoulukisoissa. Jonna meni Röllillä HeC ja KN specialin, minä menin Vilkkeellä tallin oman raviohjelman.

Kisat alkoivat vasta kahdetatoista, ja Vilkkeen ja mun verkka vähän yli yksi. Ei siis ollut aamulla mitään kiirettä, ponit pääsivät ulos, ja me tehtiin vielä viime hetken valmisteluita.

 

Emme saaneet kuvaajaa, joten kuvatarjonta loppuu tähän.

Mulla ja Vilkkeellä meni verkassa ihan ok, aluksi poni oli vähän turhan innoissaan, ja en saanut oikein tuntumaa koko menoon. Oli myös vähän vaikeaa tehdä mitään, kun verkassa oli aika monta ihmistä samaan aikaan. Sain sitten kuitenkin jotain järkevää aikaiseksi, ja olin ihan hyvällä mielellä lähdössä radalle.

Rata alkoi surkeasti, poni kiemurteli alkutervehdyksessä, kuin joku mato! Onneksi meno alkoi sitten luistamaan, saatiin heti seuraavasta voltista kasi, ja siinä luki "kauniisti taivutettu". Loppuradassa tuli vielä muutama luikertelu, mutta ei mitään katastrofia. Numeroita siis 5,5-8. Rata tosin oli todella helppo, ja arvostelukaan ei sitä myöten ollut kamalan tiukka. Olin radan jälkeen ihan tyytyväinen, ja saatiin 68,5%. Sillä tuloksella päästiin jaetulle 3/14 sijalle.



Otetaan tb kesään ja lihavaan poikaponiin!

Heti sen jälkeen alkoi Jonnan ja Röllin heCn verkka. Kuskia ja ponia jännitti aika paljon. Rölli oli verkassa aluksi vähän jäykkä ja ihmetteleväinen muita hevosia kohtaan, mutta pikkuhiljaa poni rentoutui. Jossain vaiheessa verkkaa joku heppa tuli vahingossa vähän liian lähelle Rölliä, ja poni säikähti sitä aika tavalla. Se vei sen vähänkin rentouden mennessään. Siihen vielä lisättynä kuskin jännitys - ei kauhean hyvä. Ennen rataa Jonna ja Rölli kuitenkin rentoutuivat jonkin verran, kun saivat aikaa vain olla hetken.

Rata meni ihan ok. Rölli pelkäsi tuomarin päätyä, joten sinne Jonna ei saanut ratsastettua kauhean hyviä kulmia. Paikoitellen poni meni kuitenkin tosi kivasti! Numeroita paperilla oli 4-7, huonoimmat numerot tuli keskiympyrästä vasemmassa harjoituslaukassa ja parhaat oikean laukan nostosta. Pari sai 57,8%, jolla päästiin sijalle jaettu 3/6.

 

 

KN special meni ihan hyvin, verkka oli parempi, ja kumpikaan ei enää jännittänyt niin paljoa. Jonna tosin unohti yhden voltin välistä, kun radan harjoittelu jäi vähän vähäiseksi... Numeroita oli 4,5-7. Huonoimmat tuli toisesta loivasta kiemuraurasta ja vasemman laukan nostosta, koska poni nosti ensin väärän laukan. Parhaat numerot tuli alku- ja lopputervehdyksestä! Jonna jä Rölli saivat 57,2%, ja sillä pääsi jaetulle 2/4 sijalle.

 

Ja myös yksi vanha yhteiskuva syksyyn!

Molemmat olemme kuitenkin tosi tyytyväisiä poneihin, itseemme emme ehkä niinkään. Saatiin kuitenkin molemmat ruusukkeet, koska kyseisissä kisoissa palkittiin kaikki. Jonnalle siis sininen ja valkoinen, mulle valkoinen.

Vanha kuva viime viikolta.

Vielä tähän loppuun haluan kertoa, että Karkki veti tänään kärryjä ensimmäistä kertaa tänä vuonna, ja poni oli tosi hieno! Se toimi ihan kuin vanha tekijä, korvat tötteröllä käveli reippaasti eteenpäin. Jonna meni myös ihan hetkeksi istumaan kärryihin, kun minä talutin, ja Karkki ei siitäkään sanonut mitään! Pitää saada vaan uudet valjaat ponille, koska edelleen meillä oli muutama puuttuva osa, vaikka rintaremmi saatiin jo. Ollaan molemmat tosi tyytyväisiä, koska nyt Karkkikin pääsee liikkumaan kunnolla!

 

Vastaukset kysymyksiin

Oletteko tyytyväisiä blogiinne?

- Kyllä, ihan kohtuullisen. Ainahan sitä jotain parannettavaa on.

Mitä haluaisitte muuttaa blogissanne?

- Ulkoasun varmaan. En osaa kyllä tehdä semmoisia kauhean hyvin.

Oletteko tyytyväisiä bloginne lukijakuntaan?

- Kyllä!

Millaisia saamanne kommentit useimmiten ovat?

- Emme saa yleensä kamalasti kommentteja, mutta piristäviä ja positiivisia ne vähät ovat yleensä!

Paras ottamasi kuva?

- Vaikea kysymys, johon en osaa vastata, mutta kivoja ovat esimerkiksi nämä:

Huonoin ottamasi kuva?

- Huonoimmat olen poistanut ja ottovaiheessa, mutta jäljelläolevista joku tämäntyylinen:

Paras lukemasi blogi?

- Tykkään esimerkiksi blogeista Pieniä Kavioita, SD-team, Minä ja Pätkis, Golden Star II, Tavoitteellista ratsastusta ja sitten monista suosittuimmista blogeista. 

Pidättekö talvesta?

- Joo, kunnon talvesta ja tiettyyn rajaan asti.

Paras vuodenaika?

- Kunnon kesä tai kunnon talvi varmaan.

Lempiruoka?

- Ei ole.

Lempijuoma?

- Vesi, kokis...

Mistä blogi kertoo?

- Blogi kertoo kahdesta ponitytöstä, joilla on neljä omaa ponia. Kolme shettistä (Vilke, Karkki, Minni) ja newforestinponi Rölli. Minä, eli Henna, toimin kirjurina blogiin, ratsastan Vilkkeellä ja olen vammaisratsastaja. Jonna ratsastaa Röllillä ja hoitelee enemmän käytännön asioita. Pyrimme kirjoittamaan blogiin erikoispostauksia, ihan perus kuulumisia ja tallipäivävideoita. 

Montako kieltä osaatte puhua?

- Mä opiskelen englantia, ruotsia ja saksaa, Jonna ihan perus englantia ja ruotsia.

Mitä harrastatte?

- Ratsastustahan me.

Mitä haluaisitte harrastaa, mitä ette vielä harrasta, jos mikään ei olisi esteenä?

- Emme kumpikaan varmaan mitään, eikä varmaan jaksaminenkaan riittäisi.

Missä sosiaalisissa medioissa olette?

- Facessa, snäpissä, instassa (heppainsta jhponiteam!).

Mikä oli parasta vuodessa 2015?

- Vuonna 2015 tapahtui paljon, mutta varmaan päällimmäisenä meillä molemmilla oli Karkin tulo meille, Minnin syntymä, Röllin tulo meille ja se, että mä aloin ratsastamaan kunnolla taas.

Vuosi 2015 yhdessä kollaasissa.

Kauanko olette ratsastanut?

- Aloitimme molemmat ratsastuksen epäsäännöllisesti joskus 10 vuotta vanhoina. Kävimme leireillä, tunneilla ja viimeisen vuoden aikana ennen, kuin Vilke tuli meille, kävimme päivittäin tallilla opettelemassa uutta. Ratsastimme silloin myös useamman kerran viikossa.

Miksi blogi?

- Jaa a! On kiva purkaa ajatuksia ja kuvia jonnekkin.

Montako lukijaa tahtoisitte blogiinne?

- Lukijat eivät ole tärkeintä, ne ovat kiva lisämauste tähän hommaan. Tuohan se kuitenkin motivaatiota, jos tietää, ettei tee vaan itseä varten erikoispostauksia, hienoja ulkoasuja, kattavia esittelysivuja jne, koska ne asiat tietää kyllä yleensä ilman ylös kirjoittamista itsekin.

Minkä ikäisiä olette?

- Olemme molemmat syntyneet vuonna 2000, eli täytämme tänä vuonna 16.

Ketkä ovat lemppareitanne tämän blogin neljästä päätähdestä?

- Mulla Vilke, Jonnalla Rölli varmaan. Toki ovathan Karkki ja Minnikin meille erittäin tärkeitä, mutta olemme molemmat ehkä löytäneet elämämme hevoset, joita on kyllä lähes mahdoton "ohittaa".

Onko bloginne aktiivinen?

- Toivottavasti. Ainakin siihen pyritään. Oli aijemmin, mutta sitten loppui aika. Piilotettiin melkein kaikki vanhat postaukset vähän aikaa sitten, ja nyt yritämme saada ajan riittämään myös blogille, koska tämä on kuitenkin hauskaa hommaa!

Montaako blogia luette?

- Minä luen useampaakin blogia, Jonna ei juurikaan seuraa ollenkaan.

3 hyvää, ja 3 huonoa puolta vilkkeessä?

- Vilke on kiltti, herkkä ja sille käy yleensä kaikki. Huonoina puolina voisi mainita, että poni pelkää sumutepulloja ja ruoka-aikaan riehuu aika usein.

Söpöin kuva Minnistä? 

- Ylempänä on pari tosi söpöä varsakuvaa Minnistä. Allaoleva on mun mielestä myös tosi söpö!

Onko Karkilla ratsastettu?

- Vähän. Jonna oikeastaan osti Karkille satulan, kun sopiva tuli suht halvalla vastaan. Voi olla, että Karkki tulee siis toimimaan "ratsuna" useamminkin tulevaisuudessa.

Röllin pieni pahe? 

- Kun Rölli syö iltapuuroansa, se työntää ruokaisen naamansa näytille, ja siten sotkee joka paikan.

Käytkö teillä vuokraajia?

- Kyllä. Vilkkeellä käy yksi tyttö ratsastamassa kerta viikkoon, sekä kerran-pari kuussa yksi toinen tyttö käy myös.

Ratsastatteko yleensä yksin, vai seurassa?

- Riippuu ihan päivästä. Joskus yksin, joskus kahdestaan ja välillä joku lähitalleilta ratsastaa meidän kanssa samaan aikaan.

Millaisessa seurassa?

-  Toistemme seurassa, tai lähitallien ihmisten kanssa.

Maastoiletteko paljon?

- Jonkun verran. Kengättömyyden takia emme maastoile ainakaan montaa kertaa viikossa. Kesäisin käymme enemmänkin pellolla ratsastamassa, juoksutamme liinassa, ohjasajamme ja maastoilemme, talvisin irtojuoksutamme, talutamme ja peltoilemme ihan normaalin ratsastuksen lisäksi.

.Mitä kuiviketta teillä on?

- Tällä hetkellä turvetta.

Millasia suunnitelmia teillä on Minnin varalle, sit ku se on vähä vanhempi? 

- Ei mitään ihmeellistä. Toistaiseksi Minni saa vaan kasvaa, mutta myöhemmin olisi tarkoitus opettaa poni ajoon ja ratsastukseen.

Kenen ponien kanssa vietätte eniten aikaa, kenen vähiten?
- Eniten varmaan Vilkkeen ja Röllin, mutta ei Minni ja Karkkikaan kauaksi jää. Nekin liikkuvat, ja ovat pelkästään hoidettavana lähes joka päivä.

Mitkä ovat teidän tavotteet ensi kaudelle?
- Tavoitteet vuodelle 2016 -postauksesta löytyy isoimmat tavoitteet. Toisaalta siihen lisäksi voisi laittaa istunnan parantamisen molemmilta ja ylipäätänsä opetella ratsastamaan!

Minkä varusteen haluaisitte joko ponille tai itsellesi?
- Varmaan uudet valjaat Karkille.

Olettekö olleet ratsastusleirillä?
- Joo, Jonna on ollut ypäjällä, issakan tallilla, ponikoululla ja yhdellä viikonloppuleirillä. Minä olen ollut kaikilla muilla, paitsi ypäjällä.

Haluaisitteko enemmän hevosia?
- Ei varmaan.

Miten olette kouluttaneet Minniä?
- Se osaa kulkea riimussa nätisti, myötää suht hyvin paineesta, vuolut sujuu hyvin ja harjaukset myös. Ihan perus jutut, mitä tuon ikäisen varsan pitää osata.

Osaako teidän ponit jotain temppuja?
- Rölli osaa antaa pusun, kaikki osaa kumartaa.

Millaista on omistaa oma talli?
- Kivaa. Joskus vähän rankkaa, mutta itsepähän ollaan valittu. Kivointa on se, että näkee koko ajan, miten hepat voivat, ja niiden tavat tulevat tutuiksi.

Mikä on ollut pelottavin tilanne hevostelussa?
- Mulla varmaan se, kun tipuin ja käsi meni poikki tai se, kun yksi hevonen ryösti maastossa, ja meni ihan täysiä... Tuli ekat laukat siinä! Jonnalla ei ole ollut mitään erityisen ihmeellistä. Toki ilmat on mennyt pihalle, ja niitä on palauteltu.
 
Miten elämänne hevosten parissa on muuttunut sen jälkeen kun olette ostaneet hevosia?
- Ei kauheasti mitenkään. Oltiin jo ennen omia poneja tosi paljon talleilla. Toki meillä on enemmän vastuuta ja velvollisuuksia, mutta omia heppoja en vaihtaisi varmaan mihinkään!

Kysymyspostaus

Nyt teillä on mahdollisuus kysyä! Kysykää mitä vaan järjen rajoissa. Pyrimme vastaamaan kaikkiin asiallisiin kysymyksiin!

Hyvin meni, frågakin on melkein oikein kirjoitettu...

Millaista on olla vammaisratsastaja?

Viime vammaisratsastusta käsittelevässä postauksessa kerroin lajista vaan yleisesti, mutta nyt ajattelin kertoa hieman omasta harrastamisestani ja kokemuksista enemmän.

Olen vammaisratsastaja. Olen käynyt luokituksessa ja ratsastusluokkani on 2. Kakkosryhmän kouluohjelmia ovat mm. tämä ja vapaaohjelma tämä. 

En ole kilpaillut yhtäkään vammaisratsastusohjelmaa, enkä oikeastaan edes osaa niitä. Koen kuitenkin, että kilpaileminen on aika pieni osa mun harrrastusta, keskityn enemmän taitojeni kehittämiseen ja oikeanlaisten apuvälineiden löytämiseen. Vammaisratsastus on erittäin monipuolista, on special olympics- puoli ja pararatsastajat erikseen, joten siksi mun mielestä on aika vaikea kertoa lajista selvästi ja unohtamatta yksityiskohtia. Itse luettelen myös kaikenlaisen terapiaratsastuksen vammaisratsastukseksi, vaikka tuskin suurin osa terapiaratsastajista edes kisaa/halua oppia lajissa huipulle. Heille ratsastus on varmaan vain irtiottoa arjesta, ilman paineita.

Vammaisratsastajana on aika normaalia olla, ainakin mun vamman tapauksessa, toki pienien hidasteiden kanssa. Aina ratsastaessani mulla on lampaankarvasatula, jossa on nylonkahva, mistä pidän parilla sormella kiinni. Se auttaa mua saamaan tasapainoa, jotta pysyn kyydissä. Satulassa ei tietenkään ole mitään jalustimia tms. Muuta ihmeellistä erikoisvarustelua en tarvitse Vilkkeen kanssa. Jos olisi erinlainen heppa ratsastaa, olisi mulla todennäköisesti molemmissa käsissä raipat, jotta saan käytettyä niitä "pohkeen korvikkeena". Vilke on kuitenkin niin herkkä, ettei se siedä kahta raippaa, ja olemme pärjänneet hyvin ilmankin. Ääniapuja käytän myös.

Mitä teet kun lähdet ratsastamaan?

Kun lähden ratsastamaan, talutan yleensä ponin kentälle, ja menen jakkaran luo. Otan proteesit pois, ja nousen selkään. Tässä pidän tärkeänä sitä, ettei heppa lähde hiihtelemään omille reiteilleen, vaan pysyy nätisti paikallaan.

Laukkaatko, menetkö esteitä?

Pystyn ratsastamaan muuten ihan normaalisti, mutta laukkaan ilman proteeseja erittäin harvoin. Laukkaaminen vaatii paljon tasapainoa. Proteeseja käytän yleensä vaan maastoillessa. Tätä myötä esteet jäävät pois, menen korkeintaan hieman korotettuja puomeja.

Mitä teet ratsastaessa?

Ratsastaessa teen ihan samoja asioita, kuin muutkin. Väistöjä, etu- ja takaosakäännöksiä, siirtymisiä, pysähdyksiä ja kaikkea muuta normaalia. Käytän paljon istuntaa, johtavaa ohjasotetta ja sen verran "reittäni", kun voin. 

Kevennätkö?

En kevennä ratsastaessa juurikaan. Mullahan ei ole jalustimia, joten jos kevennän, on se lähes sama asia, kun keventäisi ilman satulaa. Kevennän kuitenkin nykyään lähes joka ratsastuksella vähän (pari kierrosta), koska se vahvistaa lihaksia, jotka mulla on heikot ja joita pitäisi vahvistaa mahdollisiman paljon. 

Miten sun poni suhtautuu, miten se ymmärtää sun apuja?

Vilke suhtautuu tosi hyvin, välillä musta tuntuu, että se tajuaa, että pitää kuunnella ratsastajaa ihan eri tavalla. Yritän antaa ratsastaessa sellaisia apuja, että ne on mahdollisimman verrattavissa "normaaleihin" ratsastajan apuihin. Kädethän mulla toimii ihan normaalisti, ja istuntaan tulee vaan pientä muutosta jalkojeni takia. Jalat on sitten eri asia, mutta kyllä Vilke kuuntelee, kun pyydän sitä esimerkiksi väistämään. Mulla on pohkeen tilalla niin sanotusti vaan reisi. Ollaan opeteltu yhdessä toistemme toimintatavat, ja nyt alkaa tuntua jo siltä, että mäkin olen oppinut jotain. Ja ylempänä jo mainitsin, käytän ääniapuja myös aika paljon.

Miten muut ihmiset suhtautuvat sun ratsastukseen?

Ihan normaalisti. Jonkin verran ihmetystähän herätän, mutta hyvin ihmiset suhtautuu. Kyllähän sitä aina saa nenilleen joiltain ihmisiltä, mutta se kuuluu varmaan asiaan.

Maailman paras vammaisratsuponi ♥

Multa saa edelleen kysyä, jos joku asia jäi epäselväksi! Kertokaa myös, haluatteko vielä jotain postausta/muuta aiheeseen liittyen!

Vammaisratsastus

Ajattelin tehdä postauksen vammaisratsastuksesta. Kertoa teille vähän, mitä erinlaista siinä on normaaliin ratsastukseen verrattuna ja omia kokemuksia lajista. Olen ollut itse harrastajana vasta vähän aikaa, joten tiedoissani saattaa olla puutteita, anteeksi siitä. Vammaisratsastukseen kuuluu pararatsastajat, joihin keskityn tässä tekstissä, sekä special olympics- puoli, joka on tarkoitettu kehitysvammaisille. Siitä puolesta en tiedä juuri mitään, joten en käsittele sitä tässä tekstissä.

Sain ratsastuksen harrastajilta kysymyksiä vammaisratsastukseen liittyen, joihin vastaan tässä tekstissä.

Miten vammaisratsastus eroaa muista lajeista

http://www.ratsastus.fi/lajit/vammaisratsastus kertoo meille näin vammaisratsastuksesta: 

Lajina ratsastus on kaikille samanlainen: Erityisryhmien ratsastuksessa eli vammaisratsastuksessa ratsastuslajia ei muuteta, mutta opetus, varusteet ja olosuhteet voidaan järjestää tilanteen mukaan sopiviksi. Tavoitteena on tukea ratsastajaa erilaislla toimintatavoilla ja apuvälineillä siten, että ratsastaminen onnistuu turvallisesti ja ratsastaja voi kehittyä omien mahdollisuuksiensa mukaisesti. Ratsastus- ja hevostaitojen opettelemisen rinnalla tulevat mielenvirkistys ja kunnon kohottaminen. Ratsastus voi olla kunto-, hyöty- tai terveysliikuntaa. Myös valmentautuminen ja kilpaileminen on mahdollista aina huippu-urheilutasolle ja Paralympialaisiin asti.

Eli vammaisratsastus on periaatteessa ihan samanlainen perusidealtaan, kuin normaali ratsastus, mutta jokaiselle suunnitellaan apuvälineet, varusteet ja vastaavat yksilöllisesti. 

Miten vammat luokitellaan?

Jokainen kilpailemaan pyrkivä/kilpaileva ratsukko käy luokituksessa, jossa koulutettu luokittaja määrää varusteet ja apuvälineet, mitä vammaisratsastaja saa käyttää kilpailuissa. Tietenkin vapaa-ajalla voi ratsastaa ilman mitään luokituksia, mutta kilpailuissa auttaa se, että saat käyttää tarvitsemiasi apuvälineitä. Apuvälineitä voi olla esimerkiksi kaksi raippaa, erinlaiset ohjat, mitä normaalisti jne.

Luokitustilaisuudessa tehdään ja tutkitaan jotain liikkeitä, kuten käsien ja jalkojen liikkuvuutta. Luokittaja merkitsee ylös pisteitä jokaisen raajan toiminnasta, kunnes pisteet lasketaan yhteen ja saat tietää, mihin luokkaan sinut sijoitetaan. Sen jälkeen pitää vielä ratsastaa muutama luokittajan määräämä tehtävä, jotta nähdään, että luokka, johon pääsit, on varmasti turvallinen ja oikea.

 Luokkia on viisi, 1a, 1b, 2, 3 ja 4. Luokassa 1a mennään vaín käyntiä, 1b on käynti-raviluokka, 2 on raviluokka, 3 on helppo laukkaluokka ja 4 on vaativa laukkaluokka.

Millaisia apuvälineitä yleensä käytetään ja millaisilla vammoilla?

Apuvälineitä on paljon. Esimerkiksi jalkavaivaisille, jotka eivät voi käyttää pohjetta normaalisti, voidaan myöntää raippa käteen. Huonomuistiset voivat saada radan lukijan radan ulkopuolelle, käsivaivaiset voivat saada ylimääräisiä "stoppareita" ohjiin jne. Muita apuvälineitä ovat esimerkiksi erikoissatulat (esimerkiksi kahvat satuloissa tai muuten vain erinlaiset), ääniavut, jalustimien sitominen satulavyöhön kiinni ja kaikkea muuta, mitä kyseinen harrastaja voi tarvita.

Miten vammaisratsastuskilpailut eroavat normaaleista kisoista? Mitkä apuvälineitä on sallittu?
Vammaisratsastuskisoissa osallistujat kisaavat omia kouluratojansa (klick!) ja kaikki vammaisluokkia kisaavat kilpailijat ovat vammaisratsastajia. Tuomari on koulutettu vammaisratsastustuomari. Jokaiselle on sallittu omat apuvälineet, jotka lukevat luokituskortissa. Luokituskortin saa, kun on käynyt luokituksessa. Vammaisratsastusluokkia voi olla myös normaaleiden kilpailujen yhteydessä.

Saako vammaisratsastaja osallistua tavallisiin kisoihin apuvälineillä, vai onko heille vaan omia kisoja?

Vammaisratsastaja saa osallistua normaaleihin kisoihin myös. Omia apuvälineita saa käyttää radalla, jos näyttää tuomarille luokitustilaisuudessa saamansa luokituskortin, missä lukee, mitä apuvälineitä kyseinen ratsastaja saa käyttää. Rata, mitä vammaisratsastaja on päättänyt kisoissa mennä (esim. HeC) ei muutu mitenkään, joten ratsastaja suorittaa radan muuten normaalisti, kuten muutkin ratsastajat.

Millainen vammaisratsastajan hevosen täytyy olla?

Riippuu harrastajasta, joillekkin käy aivan "normaali" hevonen, jos on vaikka vaan joku pieni vamma. Kuitenkin, jos on vähän isompi vamma, (amputoituja raajoja, halvaantumisia tms.) on hyvä, että hevonen on rauhallinen ja kiltti, eikä sekoa, jos ratsastajan käsi vähän heiluu, tai jalka menee taakse. Yleensä vammaisratsastajien hevosia ratsastaa myös esimerkisi heidän valmentajansa, jotta hevonen pysyy "vireessä".

Jos on pahasti vammautunut saako silti ratsastaa?

No, riippuu kuinka pahasti, mutta esimerkiksi alaraajahalvaantuneet voivat ratsastaa oikeilla apuvälineillä.

Pystyykö vammainen tekemään samoja asioita?

Joo, siihen pyritään. Riippuu vammasta. Joskus joku asia voi olla hankalampaa, kuin yleensä, mutta se yritetään saada onnistumaan turvallisesti ja reilusti hevosta kohtaan. Toki esteiden hyppääminen jää joiltain harrastajilta pois, samoin, kun joku vauhtimaastoilu. Kuitenkin, aika paljon voi tehdä samalla tavalla.

Pystyykö itse hoitamaan hevosta tietyssä tilanteessa?

Riippuu vammasta. Jos on vain joku lievähkö sokeusvamma, lievähköä toispuoleisuutta aiheuttava vamma tai vastaava, voi silloin harrastaja tehdä normaalisti milteimpä kaiken. Jos harrastaja istuu pyörätuolissa, voi hoitaminen olla vaikeampaa.

Kuinka paljon Suomessa on paikkoja, joissa vammaisella on mahdollisuus päästä ratsastamaan? Onko tarjontaa hyvin?

Suomessa on jonkun verran talleja, jotka tarjoavat tunteja vammaisille. Itse olen käynyt viitisen vuotta sitten esimerkiksi ratsutila Wiknerissä ja Pakulan tallilla. Olen myös käynyt eräällä yksityistallilla ratsastusterapiassa, joka toimi niin, että ratsastusterapeutti oli vuokrannut ponia, jolla piti ratsastusterapiatunteja. En ole sen kummemmin tutustunut aiheeseen, mutta olen ymmärtänyt, että tarjontaa on ihan kivasti, ainakin etelämmässä.

Mitä tehdään, jos vammaisratsastaja saa jonkinlaisen kohtauksen kesken ratsastuksen?
En ole itse tämmöiseen törmännyt, mutta luulen, että jos kohtauksen vaara on suuri, niin silloin joku on koko ajan ratsastajan vieressä, ainakin alkuun. Muuten varmaan tehdään ihan samalla tavalla, kun vaikka jos normaali ratsastaja pyörtyisi kesken ratsastuksen, eli autetaan ratsastaja pois selästä ja annetaan semmoista hoitoa, mitä kohtaus vaatii. Luulen kuitenkin, että tämmöistä ei tapahdu juurikaan.

Minkälaisen koulutuksen tarvitsee, että voi opettaa vammaisratsastusta?
Täältä (klick!) löytyy aika kattavasti tietoja koulutuksesta.

Onko joku hevosrotu, joka sopii erityisesti vammaisratsastukseen?
Ei oikeastaan. Vammaisratsastajilla, joita minä olen nähnyt, on ollut aika paljon ihan perus puokkeja ja suokkeja. Yksilöt ratkaisee.

Millaista on olla vammaisratsastaja?
Hyvä kysymys, mutta niin vaikeaa vastata. Aika normaalia. Mullahan on sen verran rajoitteita, että esimerkiksi laukkaaminen on aika huteraa ainakin vielä, enkä sitä harrastakkaan kuin harvoin. Joskus, kun ratsastan maastossa proteesit jalassa (ratsastan proteeseilla yleensä siis vaan maastossa, muuten ilman), laukkaan ehkä enemmän, mutta "ilman jalkoja" en juurikaan. Tätä kautta esimerkiksi esteet jäävät pois. Puomeja voin kyllä mennä. Isoilla, aitaamattomilla pelloilla tulee vähän turvaton olo, vaikka mulla onkin kiltti poni. En pysty niin helposti pitämään itseäni satulassa, jos poni vaikka säikähtää, koska en voi ottaa tukea jalustimista tai pohkeilla. 

Jäikö jotain epäselväksi? Askarruttaako joku? Kysy, niin yritän vastata parhaani mukaan!

Hiihtoloman liikutukset

Vihdoinkin, vihdoinkin ollaan päästy tällä viikolla liikuttamaan poneja suht normaalisti! Ihanaa, pääsee taas harrastamaan kunnolla. Talven aikana on ladattu motivaatioakut täyteen, ja innosta puhkuen laitetaan ponit liikkeelle! Kerron nyt vähän miten ponit ovat liikkuneet tällä viikolla. Jonna oli lomailemassa muualla torstaihin asti, joten alkuviikosta Rölli liikkui vain kerran.

 

Kaikki kuvat ovat otettu perjantaina, c. Sini Ramela, kiitos!

Maanantai:

Irtojuoksutettiin kaikki ponit pellolla, Rölli ja Minni sekä Vilke ja Karkki. Ponit juoksivat kaikki innoissaan ja itsekseen. Ponit saivat juosta sen aikaa mitä halusivat, kunnes otettiin ne kiinni.

 

Tiistai:

Ratsastin Vilkkeen puoliksi pikkusiskoni kanssa. Mentiin yhdellä pikkukentällä lähinnä vain uralla. Kokeilin laukkaamista taas pitkästä aikaa. Poni innostui siitä tosi paljon, ja muutaman laukka-askeleen jälkeen tuntui, että ratsastin kirahvilla, joka ei osaa ravata... Loppu ratsastus menikin sitten siihen, että yritin saada menoon jotain tolkkua. Poni oli muuten kyllä ihan kiva.

Karkki ja Minni juoksivat yhdessä pellolla.

 

Keskiviikko:

Ratsastettiin Vilke myös keskivikkona puoliksi, taas aika samalla kaavalla. En laukannut, poni oli hieno! Eihän pikku uralla paljoa mitään voi tehdä, mutta ainahan sitä jotain pientä keksii, kuten pysähdyksiä ja siirtymisiä. Myös ponin suoruuteen oli hyvä keskittyä.

 

Torstai:

Sama kaava jatkuu Vilkkeen kanssa. Vähän tylsähän tämä alkuviikko oli ponille, mutta joka päivä tehtiin eri tehtäviä, ja poni ei näyttänyt kyllästyvän. Jonna kotiutui tostai-iltapäivänä. Juoksutettiin Rölli ja Karkki irtona pellolla vielä samana iltana. Ponit eivät oikein innostuneet enää, muutama reipas laukkapätkä höystettynä Röllin pukeilla riitti poneille torstaina.

 

Perjantai:

Päästiin ratsastamaan Vilke ja Rölli isommalle kentälle, ja ponit tykkäsivät siitä selvästi. Mentiin aika pitkään. Käveltiin ensin jonkun aikaa, ja tehtiin samalla voltteja, pysähdyksiä ja väistöjä käynnissä. Ravissa tehtiinkin molemmat itseksemme kaikenlaisia kiemuroita ja yritettiin ratsastaa ponit hyviksi. Jonna otti laukkaa myös muutamia pätkiä.

Tässä kuvassa Vilke ei kulje mitenkään erityisen hienosti, mutta tästä näkee, kuinka liike paranee, kun poni saa ravata kunnolla eteen.

Vilke oli tosi hyvä, ihan super. Kuunteli mua hyvin, ja teki kaiken mitä pyysin. Sain monella voltilla flow-tilan päälle, ja se oli ihan supersiistiä! Tajusin myös sen, että mun pitää antaa ponin ravata reippaammin, jos meinaan, että joskus meidän meno olisi hyvää. Istumistahan siinä pitää harjoitella, mutta ponilla oli paljon helpompaa, kun en koko ajan hidastanut vauhtia, tappanut Vilkkeen luonnollista liikettä.

Rölli oli alussa vähän tahmea, mikä on erittäin ymmärrettävää pitkän loman jälkeen. Muuten poni oli kanssa tosi hyvä, varsinkin loppuraveissa poika ravasi isoa, rentoa ravia.

Meille molemmille jäi tosi hyvä fiilis ratsastuksesta. Hyvällä säällä ja motivaatiolla saattoi olla jotain tekemistä tämän asian kanssa.

 

Lauantai:

Tänään aamulla Vilkkeen vuokraaja kävi ratsastamassa ponin pellolla. Poni oli tänäänkin super, enkä ole varmaan ikinä nähnyt Vilkkeen ravissa sellaista liikelaajuutta ja joustoa mitä poni väläytteli! Shetlanninponihan Vilke on, eikä rodunkaan puolesta kukaan odota mitään superhienoa kouluhevosta, mutta kyllä ihmettelin sitä joustoa, mitä shettikseltäkin voi näköjään löytyä liikkeestä.

Jonna kävi ratsastamassa Röllin tänään myös isolla kentällä. Poni oli tänään ihan ok, ei niin hyvä kuin eilen, mutta ihan ratsastettavissa.

 

Tällainen oli meidän viikko. Vilke on "joutunut" liikkumaan tällä viikolla normaalia enemmän ratsastaen, mutta tuskimpa se ponin viikkoa pilasi. Rölli on liikkunut ihan hyvin, yhteensä neljä kertaa - kaksi ratsastusta ja kaksi irtojuoksutusta. Karkki ja Minni liikkuvat luultavasti jotenkin ainakin vielä huomenna.

 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

 

Pohjaongelmia ja muita kuulumisia

Nyt on taas aika palata ihan normaalin kuulumispostauksen parissa kirjoittamaan.

 

 

Pohjat ovat olleet tosi huonot, jäiset, märkää suvilunta täynnä olevat tai epätasaisiksi jäätyneet koppurat. Pahimmillaan kaikkia edellämainittuja yhtä aikaa. Kengättömille hevosille tämä kombo on erittäin huono, välillä oli viikko, milloin ei edes päässyt kävelemään ponien kanssa tarhan ulkopuolelle... Tuntuu, että varsinkin tänä talvena ponit ovat vain seisseet, joko niiden pohjien takia, tai sitten jäätävän pakkasen. Niin, ja olihan se yskäkin Vilkkeellä aikaisemmin.

 

 

Jos nyt otetaan kuitenkin vielä lyhyesti ponikohtaiset kuulumiset.

Vilkkeellä menee ihan normaalisti, poni on liikkunut säiden salliessa, esimerkiksi pellolla liinassa juosten, ratsastaen, irtojuosten ja talutten. Itse olen päässyt ratsastamaan hurjat muutaman kerran, ja niilläkin kerroilla oli huonot pohjat. Tänään Vilke irtojuoksi Röllin kanssa, ja voi että kuinka poni nautti! Vilke pukitteli, laukkaili täysiä, teki äkkikäännöksiä, ja mikä tärkeintä, se oli iloinen. Ponilla on alkanut jo karvanlähtöaika, joten nyt alkaa pikkuhiljaa olemaan mustiin karvoihin hukkumisen vaara!

 

 

Rölli on liikkunut vielä vähemmän kuin Vilke, koska pellolle juoksuttamaan sitä ei voi oikein mennä. Poni kerää paljon virtaa, jonka takia rallitteluun on suuri riski ja sitä kautta  kaatuminen on melko varmaa, nimittäin peltojen pohjat eivät ole olleet mitkään priimat koko talvena. Rölli on tehnyt jotain pientä, mielenvirkistyksenä lähinnä. Röllikin pääsi siis tänään irtojuoksemaan, ja pukkia tuli pukin perään. Varmaan tuntui hyvältä, koska ilme oli tosi iloinen.

 

 

Karkki on yllättänyt meidät ihan todella! Yksi päivä käytiin kävelyttämässä 40min pimeällä maastossa. Autoja tuli ja meni, Karkki käveli löysällä narulla ihan rentona! Poni ei siis ainakaan autoja pelkää, mikä on erittäin hyvä. Tänään K juoksi Minnin kanssa irtona, ja juoksikin kunnolla. Laukkaili ihan täysiä ympäri peltoa, hyppi ojien yli ja pukitteli. Karkki meni paljon kovempaa, kuin Minni, mikä yllätti todella.

Minnille kuuluu hyvää, täällä se elelee varsan elämää ja opettelee pikkuhiljaa uusia juttuja. Ei mitään ihmeellistä siis.

Tässäpä varmaan suurimmat asiat, seuraavaan kertaan!