torstai 18. helmikuuta 2016

Pohjaongelmia ja muita kuulumisia

Nyt on taas aika palata ihan normaalin kuulumispostauksen parissa kirjoittamaan.
 
 
Pohjat ovat olleet tosi huonot, jäiset, märkää suvilunta täynnä olevat tai epätasaisiksi jäätyneet koppurat. Pahimmillaan kaikkia edellämainittuja yhtä aikaa. Kengättömille hevosille tämä kombo on erittäin huono, välillä oli viikko, milloin ei edes päässyt kävelemään ponien kanssa tarhan ulkopuolelle... Tuntuu, että varsinkin tänä talvena ponit ovat vain seisseet, joko niiden pohjien takia, tai sitten jäätävän pakkasen. Niin, ja olihan se yskäkin Vilkkeellä aikaisemmin.
 
 
Jos nyt otetaan kuitenkin vielä lyhyesti ponikohtaiset kuulumiset.
Vilkkeellä menee ihan normaalisti, poni on liikkunut säiden salliessa, esimerkiksi pellolla liinassa juosten, ratsastaen, irtojuosten ja talutten. Itse olen päässyt ratsastamaan hurjat muutaman kerran, ja niilläkin kerroilla oli huonot pohjat. Tänään Vilke irtojuoksi Röllin kanssa, ja voi että kuinka poni nautti! Vilke pukitteli, laukkaili täysiä, teki äkkikäännöksiä, ja mikä tärkeintä, se oli iloinen. Ponilla on alkanut jo karvanlähtöaika, joten nyt alkaa pikkuhiljaa olemaan mustiin karvoihin hukkumisen vaara!
 
 
Rölli on liikkunut vielä vähemmän kuin Vilke, koska pellolle juoksuttamaan sitä ei voi oikein mennä. Poni kerää paljon virtaa, jonka takia rallitteluun on suuri riski ja sitä kautta  kaatuminen on melko varmaa, nimittäin peltojen pohjat eivät ole olleet mitkään priimat koko talvena. Rölli on tehnyt jotain pientä, mielenvirkistyksenä lähinnä. Röllikin pääsi siis tänään irtojuoksemaan, ja pukkia tuli pukin perään. Varmaan tuntui hyvältä, koska ilme oli tosi iloinen.
 
 
Karkki on yllättänyt meidät ihan todella! Yksi päivä käytiin kävelyttämässä 40min pimeällä maastossa. Autoja tuli ja meni, Karkki käveli löysällä narulla ihan rentona! Poni ei siis ainakaan autoja pelkää, mikä on erittäin hyvä. Tänään K juoksi Minnin kanssa irtona, ja juoksikin kunnolla. Laukkaili ihan täysiä ympäri peltoa, hyppi ojien yli ja pukitteli. Karkki meni paljon kovempaa, kuin Minni, mikä yllätti todella.
Minnille kuuluu hyvää, täällä se elelee varsan elämää ja opettelee pikkuhiljaa uusia juttuja. Ei mitään ihmeellistä siis.
Tässäpä varmaan suurimmat asiat, seuraavaan kertaan!
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti