Kysymyspostaus

Nyt teillä on mahdollisuus kysyä! Kysykää mitä vaan järjen rajoissa. Pyrimme vastaamaan kaikkiin asiallisiin kysymyksiin!

Hyvin meni, frågakin on melkein oikein kirjoitettu...

Millaista on olla vammaisratsastaja?

Viime vammaisratsastusta käsittelevässä postauksessa kerroin lajista vaan yleisesti, mutta nyt ajattelin kertoa hieman omasta harrastamisestani ja kokemuksista enemmän.

Olen vammaisratsastaja. Olen käynyt luokituksessa ja ratsastusluokkani on 2. Kakkosryhmän kouluohjelmia ovat mm. tämä ja vapaaohjelma tämä. 

En ole kilpaillut yhtäkään vammaisratsastusohjelmaa, enkä oikeastaan edes osaa niitä. Koen kuitenkin, että kilpaileminen on aika pieni osa mun harrrastusta, keskityn enemmän taitojeni kehittämiseen ja oikeanlaisten apuvälineiden löytämiseen. Vammaisratsastus on erittäin monipuolista, on special olympics- puoli ja pararatsastajat erikseen, joten siksi mun mielestä on aika vaikea kertoa lajista selvästi ja unohtamatta yksityiskohtia. Itse luettelen myös kaikenlaisen terapiaratsastuksen vammaisratsastukseksi, vaikka tuskin suurin osa terapiaratsastajista edes kisaa/halua oppia lajissa huipulle. Heille ratsastus on varmaan vain irtiottoa arjesta, ilman paineita.

Vammaisratsastajana on aika normaalia olla, ainakin mun vamman tapauksessa, toki pienien hidasteiden kanssa. Aina ratsastaessani mulla on lampaankarvasatula, jossa on nylonkahva, mistä pidän parilla sormella kiinni. Se auttaa mua saamaan tasapainoa, jotta pysyn kyydissä. Satulassa ei tietenkään ole mitään jalustimia tms. Muuta ihmeellistä erikoisvarustelua en tarvitse Vilkkeen kanssa. Jos olisi erinlainen heppa ratsastaa, olisi mulla todennäköisesti molemmissa käsissä raipat, jotta saan käytettyä niitä "pohkeen korvikkeena". Vilke on kuitenkin niin herkkä, ettei se siedä kahta raippaa, ja olemme pärjänneet hyvin ilmankin. Ääniapuja käytän myös.

Mitä teet kun lähdet ratsastamaan?

Kun lähden ratsastamaan, talutan yleensä ponin kentälle, ja menen jakkaran luo. Otan proteesit pois, ja nousen selkään. Tässä pidän tärkeänä sitä, ettei heppa lähde hiihtelemään omille reiteilleen, vaan pysyy nätisti paikallaan.

Laukkaatko, menetkö esteitä?

Pystyn ratsastamaan muuten ihan normaalisti, mutta laukkaan ilman proteeseja erittäin harvoin. Laukkaaminen vaatii paljon tasapainoa. Proteeseja käytän yleensä vaan maastoillessa. Tätä myötä esteet jäävät pois, menen korkeintaan hieman korotettuja puomeja.

Mitä teet ratsastaessa?

Ratsastaessa teen ihan samoja asioita, kuin muutkin. Väistöjä, etu- ja takaosakäännöksiä, siirtymisiä, pysähdyksiä ja kaikkea muuta normaalia. Käytän paljon istuntaa, johtavaa ohjasotetta ja sen verran "reittäni", kun voin. 

Kevennätkö?

En kevennä ratsastaessa juurikaan. Mullahan ei ole jalustimia, joten jos kevennän, on se lähes sama asia, kun keventäisi ilman satulaa. Kevennän kuitenkin nykyään lähes joka ratsastuksella vähän (pari kierrosta), koska se vahvistaa lihaksia, jotka mulla on heikot ja joita pitäisi vahvistaa mahdollisiman paljon. 

Miten sun poni suhtautuu, miten se ymmärtää sun apuja?

Vilke suhtautuu tosi hyvin, välillä musta tuntuu, että se tajuaa, että pitää kuunnella ratsastajaa ihan eri tavalla. Yritän antaa ratsastaessa sellaisia apuja, että ne on mahdollisimman verrattavissa "normaaleihin" ratsastajan apuihin. Kädethän mulla toimii ihan normaalisti, ja istuntaan tulee vaan pientä muutosta jalkojeni takia. Jalat on sitten eri asia, mutta kyllä Vilke kuuntelee, kun pyydän sitä esimerkiksi väistämään. Mulla on pohkeen tilalla niin sanotusti vaan reisi. Ollaan opeteltu yhdessä toistemme toimintatavat, ja nyt alkaa tuntua jo siltä, että mäkin olen oppinut jotain. Ja ylempänä jo mainitsin, käytän ääniapuja myös aika paljon.

Miten muut ihmiset suhtautuvat sun ratsastukseen?

Ihan normaalisti. Jonkin verran ihmetystähän herätän, mutta hyvin ihmiset suhtautuu. Kyllähän sitä aina saa nenilleen joiltain ihmisiltä, mutta se kuuluu varmaan asiaan.

Maailman paras vammaisratsuponi ♥

Multa saa edelleen kysyä, jos joku asia jäi epäselväksi! Kertokaa myös, haluatteko vielä jotain postausta/muuta aiheeseen liittyen!

Vammaisratsastus

Ajattelin tehdä postauksen vammaisratsastuksesta. Kertoa teille vähän, mitä erinlaista siinä on normaaliin ratsastukseen verrattuna ja omia kokemuksia lajista. Olen ollut itse harrastajana vasta vähän aikaa, joten tiedoissani saattaa olla puutteita, anteeksi siitä. Vammaisratsastukseen kuuluu pararatsastajat, joihin keskityn tässä tekstissä, sekä special olympics- puoli, joka on tarkoitettu kehitysvammaisille. Siitä puolesta en tiedä juuri mitään, joten en käsittele sitä tässä tekstissä.

Sain ratsastuksen harrastajilta kysymyksiä vammaisratsastukseen liittyen, joihin vastaan tässä tekstissä.

Miten vammaisratsastus eroaa muista lajeista

http://www.ratsastus.fi/lajit/vammaisratsastus kertoo meille näin vammaisratsastuksesta: 

Lajina ratsastus on kaikille samanlainen: Erityisryhmien ratsastuksessa eli vammaisratsastuksessa ratsastuslajia ei muuteta, mutta opetus, varusteet ja olosuhteet voidaan järjestää tilanteen mukaan sopiviksi. Tavoitteena on tukea ratsastajaa erilaislla toimintatavoilla ja apuvälineillä siten, että ratsastaminen onnistuu turvallisesti ja ratsastaja voi kehittyä omien mahdollisuuksiensa mukaisesti. Ratsastus- ja hevostaitojen opettelemisen rinnalla tulevat mielenvirkistys ja kunnon kohottaminen. Ratsastus voi olla kunto-, hyöty- tai terveysliikuntaa. Myös valmentautuminen ja kilpaileminen on mahdollista aina huippu-urheilutasolle ja Paralympialaisiin asti.

Eli vammaisratsastus on periaatteessa ihan samanlainen perusidealtaan, kuin normaali ratsastus, mutta jokaiselle suunnitellaan apuvälineet, varusteet ja vastaavat yksilöllisesti. 

Miten vammat luokitellaan?

Jokainen kilpailemaan pyrkivä/kilpaileva ratsukko käy luokituksessa, jossa koulutettu luokittaja määrää varusteet ja apuvälineet, mitä vammaisratsastaja saa käyttää kilpailuissa. Tietenkin vapaa-ajalla voi ratsastaa ilman mitään luokituksia, mutta kilpailuissa auttaa se, että saat käyttää tarvitsemiasi apuvälineitä. Apuvälineitä voi olla esimerkiksi kaksi raippaa, erinlaiset ohjat, mitä normaalisti jne.

Luokitustilaisuudessa tehdään ja tutkitaan jotain liikkeitä, kuten käsien ja jalkojen liikkuvuutta. Luokittaja merkitsee ylös pisteitä jokaisen raajan toiminnasta, kunnes pisteet lasketaan yhteen ja saat tietää, mihin luokkaan sinut sijoitetaan. Sen jälkeen pitää vielä ratsastaa muutama luokittajan määräämä tehtävä, jotta nähdään, että luokka, johon pääsit, on varmasti turvallinen ja oikea.

 Luokkia on viisi, 1a, 1b, 2, 3 ja 4. Luokassa 1a mennään vaín käyntiä, 1b on käynti-raviluokka, 2 on raviluokka, 3 on helppo laukkaluokka ja 4 on vaativa laukkaluokka.

Millaisia apuvälineitä yleensä käytetään ja millaisilla vammoilla?

Apuvälineitä on paljon. Esimerkiksi jalkavaivaisille, jotka eivät voi käyttää pohjetta normaalisti, voidaan myöntää raippa käteen. Huonomuistiset voivat saada radan lukijan radan ulkopuolelle, käsivaivaiset voivat saada ylimääräisiä "stoppareita" ohjiin jne. Muita apuvälineitä ovat esimerkiksi erikoissatulat (esimerkiksi kahvat satuloissa tai muuten vain erinlaiset), ääniavut, jalustimien sitominen satulavyöhön kiinni ja kaikkea muuta, mitä kyseinen harrastaja voi tarvita.

Miten vammaisratsastuskilpailut eroavat normaaleista kisoista? Mitkä apuvälineitä on sallittu?
Vammaisratsastuskisoissa osallistujat kisaavat omia kouluratojansa (klick!) ja kaikki vammaisluokkia kisaavat kilpailijat ovat vammaisratsastajia. Tuomari on koulutettu vammaisratsastustuomari. Jokaiselle on sallittu omat apuvälineet, jotka lukevat luokituskortissa. Luokituskortin saa, kun on käynyt luokituksessa. Vammaisratsastusluokkia voi olla myös normaaleiden kilpailujen yhteydessä.

Saako vammaisratsastaja osallistua tavallisiin kisoihin apuvälineillä, vai onko heille vaan omia kisoja?

Vammaisratsastaja saa osallistua normaaleihin kisoihin myös. Omia apuvälineita saa käyttää radalla, jos näyttää tuomarille luokitustilaisuudessa saamansa luokituskortin, missä lukee, mitä apuvälineitä kyseinen ratsastaja saa käyttää. Rata, mitä vammaisratsastaja on päättänyt kisoissa mennä (esim. HeC) ei muutu mitenkään, joten ratsastaja suorittaa radan muuten normaalisti, kuten muutkin ratsastajat.

Millainen vammaisratsastajan hevosen täytyy olla?

Riippuu harrastajasta, joillekkin käy aivan "normaali" hevonen, jos on vaikka vaan joku pieni vamma. Kuitenkin, jos on vähän isompi vamma, (amputoituja raajoja, halvaantumisia tms.) on hyvä, että hevonen on rauhallinen ja kiltti, eikä sekoa, jos ratsastajan käsi vähän heiluu, tai jalka menee taakse. Yleensä vammaisratsastajien hevosia ratsastaa myös esimerkisi heidän valmentajansa, jotta hevonen pysyy "vireessä".

Jos on pahasti vammautunut saako silti ratsastaa?

No, riippuu kuinka pahasti, mutta esimerkiksi alaraajahalvaantuneet voivat ratsastaa oikeilla apuvälineillä.

Pystyykö vammainen tekemään samoja asioita?

Joo, siihen pyritään. Riippuu vammasta. Joskus joku asia voi olla hankalampaa, kuin yleensä, mutta se yritetään saada onnistumaan turvallisesti ja reilusti hevosta kohtaan. Toki esteiden hyppääminen jää joiltain harrastajilta pois, samoin, kun joku vauhtimaastoilu. Kuitenkin, aika paljon voi tehdä samalla tavalla.

Pystyykö itse hoitamaan hevosta tietyssä tilanteessa?

Riippuu vammasta. Jos on vain joku lievähkö sokeusvamma, lievähköä toispuoleisuutta aiheuttava vamma tai vastaava, voi silloin harrastaja tehdä normaalisti milteimpä kaiken. Jos harrastaja istuu pyörätuolissa, voi hoitaminen olla vaikeampaa.

Kuinka paljon Suomessa on paikkoja, joissa vammaisella on mahdollisuus päästä ratsastamaan? Onko tarjontaa hyvin?

Suomessa on jonkun verran talleja, jotka tarjoavat tunteja vammaisille. Itse olen käynyt viitisen vuotta sitten esimerkiksi ratsutila Wiknerissä ja Pakulan tallilla. Olen myös käynyt eräällä yksityistallilla ratsastusterapiassa, joka toimi niin, että ratsastusterapeutti oli vuokrannut ponia, jolla piti ratsastusterapiatunteja. En ole sen kummemmin tutustunut aiheeseen, mutta olen ymmärtänyt, että tarjontaa on ihan kivasti, ainakin etelämmässä.

Mitä tehdään, jos vammaisratsastaja saa jonkinlaisen kohtauksen kesken ratsastuksen?
En ole itse tämmöiseen törmännyt, mutta luulen, että jos kohtauksen vaara on suuri, niin silloin joku on koko ajan ratsastajan vieressä, ainakin alkuun. Muuten varmaan tehdään ihan samalla tavalla, kun vaikka jos normaali ratsastaja pyörtyisi kesken ratsastuksen, eli autetaan ratsastaja pois selästä ja annetaan semmoista hoitoa, mitä kohtaus vaatii. Luulen kuitenkin, että tämmöistä ei tapahdu juurikaan.

Minkälaisen koulutuksen tarvitsee, että voi opettaa vammaisratsastusta?
Täältä (klick!) löytyy aika kattavasti tietoja koulutuksesta.

Onko joku hevosrotu, joka sopii erityisesti vammaisratsastukseen?
Ei oikeastaan. Vammaisratsastajilla, joita minä olen nähnyt, on ollut aika paljon ihan perus puokkeja ja suokkeja. Yksilöt ratkaisee.

Millaista on olla vammaisratsastaja?
Hyvä kysymys, mutta niin vaikeaa vastata. Aika normaalia. Mullahan on sen verran rajoitteita, että esimerkiksi laukkaaminen on aika huteraa ainakin vielä, enkä sitä harrastakkaan kuin harvoin. Joskus, kun ratsastan maastossa proteesit jalassa (ratsastan proteeseilla yleensä siis vaan maastossa, muuten ilman), laukkaan ehkä enemmän, mutta "ilman jalkoja" en juurikaan. Tätä kautta esimerkiksi esteet jäävät pois. Puomeja voin kyllä mennä. Isoilla, aitaamattomilla pelloilla tulee vähän turvaton olo, vaikka mulla onkin kiltti poni. En pysty niin helposti pitämään itseäni satulassa, jos poni vaikka säikähtää, koska en voi ottaa tukea jalustimista tai pohkeilla. 

Jäikö jotain epäselväksi? Askarruttaako joku? Kysy, niin yritän vastata parhaani mukaan!

Hiihtoloman liikutukset

Vihdoinkin, vihdoinkin ollaan päästy tällä viikolla liikuttamaan poneja suht normaalisti! Ihanaa, pääsee taas harrastamaan kunnolla. Talven aikana on ladattu motivaatioakut täyteen, ja innosta puhkuen laitetaan ponit liikkeelle! Kerron nyt vähän miten ponit ovat liikkuneet tällä viikolla. Jonna oli lomailemassa muualla torstaihin asti, joten alkuviikosta Rölli liikkui vain kerran.

 

Kaikki kuvat ovat otettu perjantaina, c. Sini Ramela, kiitos!

Maanantai:

Irtojuoksutettiin kaikki ponit pellolla, Rölli ja Minni sekä Vilke ja Karkki. Ponit juoksivat kaikki innoissaan ja itsekseen. Ponit saivat juosta sen aikaa mitä halusivat, kunnes otettiin ne kiinni.

 

Tiistai:

Ratsastin Vilkkeen puoliksi pikkusiskoni kanssa. Mentiin yhdellä pikkukentällä lähinnä vain uralla. Kokeilin laukkaamista taas pitkästä aikaa. Poni innostui siitä tosi paljon, ja muutaman laukka-askeleen jälkeen tuntui, että ratsastin kirahvilla, joka ei osaa ravata... Loppu ratsastus menikin sitten siihen, että yritin saada menoon jotain tolkkua. Poni oli muuten kyllä ihan kiva.

Karkki ja Minni juoksivat yhdessä pellolla.

 

Keskiviikko:

Ratsastettiin Vilke myös keskivikkona puoliksi, taas aika samalla kaavalla. En laukannut, poni oli hieno! Eihän pikku uralla paljoa mitään voi tehdä, mutta ainahan sitä jotain pientä keksii, kuten pysähdyksiä ja siirtymisiä. Myös ponin suoruuteen oli hyvä keskittyä.

 

Torstai:

Sama kaava jatkuu Vilkkeen kanssa. Vähän tylsähän tämä alkuviikko oli ponille, mutta joka päivä tehtiin eri tehtäviä, ja poni ei näyttänyt kyllästyvän. Jonna kotiutui tostai-iltapäivänä. Juoksutettiin Rölli ja Karkki irtona pellolla vielä samana iltana. Ponit eivät oikein innostuneet enää, muutama reipas laukkapätkä höystettynä Röllin pukeilla riitti poneille torstaina.

 

Perjantai:

Päästiin ratsastamaan Vilke ja Rölli isommalle kentälle, ja ponit tykkäsivät siitä selvästi. Mentiin aika pitkään. Käveltiin ensin jonkun aikaa, ja tehtiin samalla voltteja, pysähdyksiä ja väistöjä käynnissä. Ravissa tehtiinkin molemmat itseksemme kaikenlaisia kiemuroita ja yritettiin ratsastaa ponit hyviksi. Jonna otti laukkaa myös muutamia pätkiä.

Tässä kuvassa Vilke ei kulje mitenkään erityisen hienosti, mutta tästä näkee, kuinka liike paranee, kun poni saa ravata kunnolla eteen.

Vilke oli tosi hyvä, ihan super. Kuunteli mua hyvin, ja teki kaiken mitä pyysin. Sain monella voltilla flow-tilan päälle, ja se oli ihan supersiistiä! Tajusin myös sen, että mun pitää antaa ponin ravata reippaammin, jos meinaan, että joskus meidän meno olisi hyvää. Istumistahan siinä pitää harjoitella, mutta ponilla oli paljon helpompaa, kun en koko ajan hidastanut vauhtia, tappanut Vilkkeen luonnollista liikettä.

Rölli oli alussa vähän tahmea, mikä on erittäin ymmärrettävää pitkän loman jälkeen. Muuten poni oli kanssa tosi hyvä, varsinkin loppuraveissa poika ravasi isoa, rentoa ravia.

Meille molemmille jäi tosi hyvä fiilis ratsastuksesta. Hyvällä säällä ja motivaatiolla saattoi olla jotain tekemistä tämän asian kanssa.

 

Lauantai:

Tänään aamulla Vilkkeen vuokraaja kävi ratsastamassa ponin pellolla. Poni oli tänäänkin super, enkä ole varmaan ikinä nähnyt Vilkkeen ravissa sellaista liikelaajuutta ja joustoa mitä poni väläytteli! Shetlanninponihan Vilke on, eikä rodunkaan puolesta kukaan odota mitään superhienoa kouluhevosta, mutta kyllä ihmettelin sitä joustoa, mitä shettikseltäkin voi näköjään löytyä liikkeestä.

Jonna kävi ratsastamassa Röllin tänään myös isolla kentällä. Poni oli tänään ihan ok, ei niin hyvä kuin eilen, mutta ihan ratsastettavissa.

 

Tällainen oli meidän viikko. Vilke on "joutunut" liikkumaan tällä viikolla normaalia enemmän ratsastaen, mutta tuskimpa se ponin viikkoa pilasi. Rölli on liikkunut ihan hyvin, yhteensä neljä kertaa - kaksi ratsastusta ja kaksi irtojuoksutusta. Karkki ja Minni liikkuvat luultavasti jotenkin ainakin vielä huomenna.

 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

 

Pohjaongelmia ja muita kuulumisia

Nyt on taas aika palata ihan normaalin kuulumispostauksen parissa kirjoittamaan.

 

 

Pohjat ovat olleet tosi huonot, jäiset, märkää suvilunta täynnä olevat tai epätasaisiksi jäätyneet koppurat. Pahimmillaan kaikkia edellämainittuja yhtä aikaa. Kengättömille hevosille tämä kombo on erittäin huono, välillä oli viikko, milloin ei edes päässyt kävelemään ponien kanssa tarhan ulkopuolelle... Tuntuu, että varsinkin tänä talvena ponit ovat vain seisseet, joko niiden pohjien takia, tai sitten jäätävän pakkasen. Niin, ja olihan se yskäkin Vilkkeellä aikaisemmin.

 

 

Jos nyt otetaan kuitenkin vielä lyhyesti ponikohtaiset kuulumiset.

Vilkkeellä menee ihan normaalisti, poni on liikkunut säiden salliessa, esimerkiksi pellolla liinassa juosten, ratsastaen, irtojuosten ja talutten. Itse olen päässyt ratsastamaan hurjat muutaman kerran, ja niilläkin kerroilla oli huonot pohjat. Tänään Vilke irtojuoksi Röllin kanssa, ja voi että kuinka poni nautti! Vilke pukitteli, laukkaili täysiä, teki äkkikäännöksiä, ja mikä tärkeintä, se oli iloinen. Ponilla on alkanut jo karvanlähtöaika, joten nyt alkaa pikkuhiljaa olemaan mustiin karvoihin hukkumisen vaara!

 

 

Rölli on liikkunut vielä vähemmän kuin Vilke, koska pellolle juoksuttamaan sitä ei voi oikein mennä. Poni kerää paljon virtaa, jonka takia rallitteluun on suuri riski ja sitä kautta  kaatuminen on melko varmaa, nimittäin peltojen pohjat eivät ole olleet mitkään priimat koko talvena. Rölli on tehnyt jotain pientä, mielenvirkistyksenä lähinnä. Röllikin pääsi siis tänään irtojuoksemaan, ja pukkia tuli pukin perään. Varmaan tuntui hyvältä, koska ilme oli tosi iloinen.

 

 

Karkki on yllättänyt meidät ihan todella! Yksi päivä käytiin kävelyttämässä 40min pimeällä maastossa. Autoja tuli ja meni, Karkki käveli löysällä narulla ihan rentona! Poni ei siis ainakaan autoja pelkää, mikä on erittäin hyvä. Tänään K juoksi Minnin kanssa irtona, ja juoksikin kunnolla. Laukkaili ihan täysiä ympäri peltoa, hyppi ojien yli ja pukitteli. Karkki meni paljon kovempaa, kuin Minni, mikä yllätti todella.

Minnille kuuluu hyvää, täällä se elelee varsan elämää ja opettelee pikkuhiljaa uusia juttuja. Ei mitään ihmeellistä siis.

Tässäpä varmaan suurimmat asiat, seuraavaan kertaan!

 

Ostoksia, ostoksia.

Heippa taas! Ponit voivat hyvin ja paksusti. Ovat liikkuneet pakkasen sallimissa rajoissa. Ollaan irtojuoksutettu kaikki ponit nyt useamman kerran tammikuun aikana, ja varsinkin ensimmäisillä kerroilla ne olivat niin innoissaan, että oksat pois! Tänäänkin aamulla Rölli ja Vilke pääsivät juoksemaan kahdestaan, mutta vauhtia ei löytynyt juurikaan. Muutamat reippaat laukkapätkät saivat ponit puristettua, mutta lumella leikkiminen olisi kiinnostanut tänään enemmän... Me molemmat kaksijalkaiset mietittiin, kummat liikkuivat lopulta enemmän, me vai ponit!

 

 

Irtojuoksutuksen jälkeen oli aika suunnata ihmisten ilmoille, tarkemmin sanottuna Hööksiin. Jonnan molemmat ratsastushousut alkoivat olla päivänsä nähneet, joten niitä ainakin lähdettiin hakemaan. Ratsastuskengissäkin oli jostain syystä reikä. Olimme jo aikaisemmin saaneet tietää, että paikan päällä pitäisi olla alet käynnissä, joten ajateltiin, että yhden shettiskokoisen riimun voisi myös ostaa Minnin ja Karkin yhteiseen käyttöön.

 

Oltiin kaupassa tosi pitkään, paljon pidempään kuin yleensä. Löydettiin kuitenkin kaikki mitä etsittiin, ja vähän enemmänkin!

 

 

Jonna kokeili lähes kaikki kyseisen liikkeen saappaat, ja vasta viimeisenä myyjä vinkkasi kuvassa olevat kengät. Tosi nätit, ja Jonnan jalkaan istuvat crw:n nahkasaappaat. Toivottavasti kestävät käytössä, vaikka alennuksessa olivatkin, niin hintaa oli ihan tarpeeksi! Saappaita varten tuli ostettua nahan hoitoainetta, saapaspussi ja saapastuet.

 

Ratsastushousuja etsittiin - ja ne löydettiin! Heti ensimmäisenä liikkeeseen astuttuaan Jonna bongasi kyseiset housut. Mustat grippipaikkaiset crw:n ratsastushousut, jotka ihan sattumalta olivat puoleen hintaan! Hyvä löytö siis. Roecklin talviratsastushanskat tarttuivat myös mukaan ikuisen hanskojenpuutteen takia.

 

Ponit saivat myös tällä kertaa jotain. Röllille superstar -riimu ja siihen ihan perus riimunnaru, Karkki/Minni -osastolle yhteinen aivan supersöpö shettiskokoinen pehmoriimu ja -naru sekä viimeisenä Röllille ei-niin-poikamainen satulahuopa puoleen hintaan. Röllille on kauhean vaikea löytää kivoja huopia, koska sen satula on niin pieni. Siksi onkin joskus tyydyttävä vähän tyttömäisiin ratkaisuihin :D!

 

Nyt on sitten tämän vuoden ostoskiintiö toivottavasti täynnä, ainakaan mitään tarpeita ei pitäisi olla tiedossa. Toivottavasti seuraavan kerran, kun meistä kuuluu, saisimme tänne ihan kunnolla ponien kuulumisia.

Vuoden 2016 tavoitteet

Täksi vuodeksi ajattelimme vähän asettaa tavoitteita, koska ennen emme ole niin tehneet. Vuoden loputtua on hauska nähdä, onko mikään tavoite toteutunut.

 

Postausta kuvittaa muutaman päivän sisällä otetut talviset valokuvat!

- Vähintään yksi kisastartti molemmilta.

Tätä ei tarvitse varmaan kauheasti avata, eli tavoitteena on päästä edes yksiin kisoihin kauden aikana molemmilta ratsastajilta.

 

- Opeta edes yksi temppu jollekkin ponille.

Ihan kenelle tahansa joku uusi temppu, kivaa mielenvirkistystä!

 

 

- Karkin ajo-opetus.

Tämä olisi voinut olla jo menneen vuoden tavoite, mutta omista kiireistä, laiskuudesta ja valjaista puuttuvasta osasta johtuen ajo-opetus saa olla tämän vuoden tavoitteissa.

 

- Pääse ajamaan Karkin kanssa edes kerran pidempi lenkki/kunnon treeni.

Liittyy vahvasti edelliseen tavoitteeseen, periaatteessa kuittaus siihen, että ponilla voi ajaa.

 

 

- Luottamusta erityisesti Vilkkeen kanssa.

Vilke on aina ollut herkkä sielu, joten sen kanssa luottamusta ei voi koskaan olla liikaa.

 

- Sumutepulloihin totuttelu.

Tämä on oikeasti ollut aina kesien ongelma! Varsinkin Vilke on ihan paniikissa sumutepulloista ollut aina, joten tähän olisi hyvä keksiä joku keino, miten ponin saisi totutettua niihin. Minni ei ole ikinä semmoista nähnytkään, joten varsan rektion näkee sitten kesällä.

 

 

- Kaikki ponit terveitä ja hyvävointisia koko kauden.

Ehkä tärkein ja merkittävin tavoite koko vuodelta. Emmehän me kaikkea pahaa voida estää, mutta karvakorvien hyvinvointi on kyllä ihan ykköstavoite aina. 

 

- Talvitarhan laajennus

Periaatteessa aika pieni homma, mutta listataan nyt sekin tähän. Poneillahan on ihan kivankokoinen tarha jo nyt, mutta tilaa ei voi olla ikinä liikaa.

 

- Pidä kiva vuosi!

Ei tähän mitään lisättävää!

 

 

Meillä ei ole tänä vuonna nähtävästi ratsastuksellisia tavoitteita juurikaan... Ehkä siihen vaikuttaa kirjoitushetken sääolosuhteet, lunta sataa, pohjat on aika huonot ja vähän kylmäkin päälle! Ei vaan, onhan se hyvä olla muitakin tavoitteita.

Toivottavasti teillä tulee olemaan hyvä vuosi!