Vauvajuttuja

Minni se vaan kasvaa. Tuntuu, että mitä ikinä puhun tai kirjoitan Minniin liittyen, aina se kertoo siitä, kuinka varsa kasvaa ja kehittyy koko ajan. Tuntuu, että pelkästään kesän aikana Minni on saanut hurjasti muotoa ja kokoa, sekä pikkuvarsamainen hontelous katoaa pikku hiljaa. Toki ihan vauvahan se vielä on ja tulee olemaankin muutaman vuoden, mutta aikuisuutta kohden mennään.

Tuulinen sää ei ole paras mahdollinen rakennekuvien ottamiseen. Otettu 11.9.2016

Tosiaan, ikää on tällä hetkellä vuosi ja muutama kuukausi päälle. Minnin tämänhetkiseen osaamistasoon kuuluu se, että poni osaa kulkea nätisti narussa, hidastaa ja liikkuu eteenpäin. Loimen voi pukea vaikka vapaana, harjaus sekä kavioiden nosto sujuu samalla tavalla, kuin muillakin hepoilla ja sumutepullot ovat ihan ok. Autot ja muutkaan vastaan tulleet moottoriajoneuvot eivät jännitä, ja maastossa käppäily sujuu rennosti. Myös yksin oleminen tarhassa ja karsinassa sujuvat helposti kavereiden liikutuksien ajan, mikä on tosi kiva juttu! Eli koontina voisi sanoa, että Minnillä on kaikki asiat, mitä tuon ikäisen pitääkään osata, hallussa. 

Mitä seuraavaksi? Minnin olisi tarkoitus opetella pikkuhiljaa ohjasajon maailmaan. Ensin pitäisi hommata jostain sopivat valjaat, jotta ponin olisi mukava tepsutella menemään. Kun ohjasajo sujuu rutiinilla, olisi varmaan hyvä vedellä jotain kevyttä ja helppoa perässä, jotta saisi mukavan fiiliksen ponille ja varmuutta hommaan. Joskus sitten kärryt perään, kun sen aika on. Se, että milloin ja kenen avustuksella tämä tapahtuu, on ihan auki vielä. 

Kesän kuulumisia

Viime kerrasta on vieräyhtänyt  jo tovi. Koulutkin ehtivät alkaa, ja sitä myötä syksyiset säät. Illat pimenevät ja paarmat ovat poissa. Kesä on ohi. Otetaan kuitenkin vielä pieni palaus kesään. Nätteihin säihin, Minnin rakennekuviin, shettisten mestaruuskisoihin... Muutama juttu, mitä meidän kesään kuului.

c. Soila Weeraratne

Vilke ja Jenni (blogiin) kävivät näyttäytymässä Lahdessa shetlanninponien estemestaruuskilpailuissa 24.7. Matka sinne ei sujunut mutkitta, auto hajosi puolessa välissä matkaa. Arvottiin huoltoaseman pihalla puolisen tuntia, kannattaako jatkaa eteenpäin, mutta tultiin siihen tulokseen, että turha sitä on enää kääntyä takaisin. Köröteltiin paikanpäälle keskimäärin 50km/h viimeisen 45min ajan. Onneksi olimme lähteneet ajoissa ja kisat olivat vähän myöhässä, niin ehdimme aika hyvin paikalle! 

c. Soila Weeraratne

Radat menivät hyvin, vaikka oli kuuma ja kostea päivä, jonka takia Vilke oli normaalia laiskempi. 50cm luokassa pari sijoittui neljänneksi, 60cm kuudenneksi. Luokissa oli siis muitakin osallistujia, kuin shetlanninponeja, mutta mestaruus ratkottiin niiden luokkien sijoitusten yhteenlasketulla summalla. Sillä, jolla oli pienin luku, kun sijat olivat laskettu yhteen, voitti. Vilke olikin hienosti toinen, eli nappasi shetlanninponien mestaruus hopeaa! Vilke sai vielä molemmista radoista 0-0, joka oli hyvä suoritus myös. Vaikka ei ollut ponin paras päivä, se ylsi silti hienoon tulokseen. 

Minni on kasvanut taas hurjasti. Korkeutta neidiltä löytyy kotimittauksen mukaan jo jotakin 98cm, vaikka ikää on vasta vuoden verran. Ylläoleva rakennekuva on otettu 5.7. Takakorkeahan tuo on kun mikä, mutta se on melkein enemmän sääntö, kuin poikkeus varsinkin shettisvarsoilla. En tiedä, katsonko ponia ruusunpunaisten lasien läpi, vai onko se oikeasti ihan nätti? Pitäisiköhän alkaa harkita poninäyttelyitä?

Minnillä on ollut koko kesän kunnon uhmaikä. Haluaisi maistella kaikkea, jos ei mene mielen mukaan, näytetään tosi hapanta naama (ei, et voi purra tai syödä kaverisi ruokia) ja kokeilee usein lapsien kohdalla, olisiko hyvä vähän isotella. Meille kummallekkaan varsa ei oikeastaan uhmaile, koska tietää rajat. Eikä oikeastaan enää niin paljoa muillekkaan. Kilttihän Minni on silti, kulkee ihmisen takana moitteetta taluttaessa, antaa vuolla nätisti, loimitus onnistuu vaikka vapaana ollessa sekä muut perusjutut. Uhmaikä vain kuuluu asiaan.

Poju on päässyt tutustumaan esteratsastuksen maailmaan. Poika on ollut jopa aika innostunut loppupeleissä! Sekä tietysti kunnonkohotusta on ollut, nyt hiki ei tule aina ihan heti. Ja tietysti kesäiset maastot. Poju ei pelkää mitään. Ei rekkoja, ei autoja, ei traktoreita. Kaikki on ihan ok! 

Onko teillä ollut kiva kesä? Mitä tykkäätte Minnin rakenteesta?

Kevät tekee tehtävänsä.

On tainnut kevät ja aurinkoiset kelit tehdä tehtävänsä. Suurin osa ajasta menee ulkona poneillessa, ja loput sisällä homehtumassa viilentymässä. Blogger ei ole tainnut viime postauksen jälkeen aueta kertaakaan. 

Valtakunnassa on kuitenkin tällä hetkellä kaikki mainiosti! Ponit ovat jo totutelleet vihreään, ja nauttineet siitä kovasti. Ötököitä on kyllä riesaksi asti, mutta eikö se kuulu kesään? Ponit ovat liikkuneet monipuolisesti ja aika aktiivisestikin. Aurinko tuo kivasti voimaa ja pirteyttä.

 Vilke on päässyt muutaman kerran Jennin ratsuksi muun liikunnan ohella. Ratsukko on mennyt ihan perusjuttuja, hypänneet ja käyneet maastossa. Jenni on sen verran lyhyt ja kevyt, että on vielä ihan käypä ratsastaja Vilkkeelle aina silloin tällöin. Jennillä on mennyt hyvin, ja poni on tykännyt, kun on päässyt maastoilemaan vähän reippaammin ja hyppäämään hieman vauhdikkaammin.

Pojun kanssa on mennyt ihan kivasti. Aluksi poni oli ihan ymmärrettävästi hieman ihmeissään uudesta kodistansa, ja kotiutumiseen menikin se pari viikkoa. Sitten oli vähän ongelmia löytää ponille sopiva kuolain, mutta nyt tuntuu, että sekin on ratkaistu. Meidän valmentaja on ratsastellut Pojua muutaman kerran, ja on tykännyt ponista. Onhan se vielä tosi raaka, mutta kyllä siitä hyvä tulee ajan kanssa! Jonna on käynyt myös tunneilla Pojun kanssa. Tällä hetkellä he harjoittelevat ihan perusjuttuja, Jonna opettelee uuden ponin nappuloita ja Poju harjoittelee reagoimaan niihin. 

Nyt tulevana viikonloppunna meidän lähitallilla on kisat. Menen Vilkkeen kanssa vammaisratsastusluokan, vaikka mun ratsastukset ovat jääneet vähemmälle. Mulla on ollut nyt semmoinen jakso, ettei yhtään kiinnosta ratsastaa. Tykkään katsoa, kun muut menee ja hoitaa, mutta jostain syystä ei mulla ole hinkua kyytiin. Tällä viikolla on kuitenkin kiivettävä kyytiin useamman kerran, jotta voidaan edes kuvitella, että ollaan harjoiteltu... Jos sitä ratsastusintoa tulisi sitten!

Jonna lainaa lähitallin heppasia kisoihin, koska Poju ei ole vielä valmis siihen, eikä haluta pitää mitään kiirettä Pojun kanssa. 

Koska Vilkkeen vuokraajat eivät pääse kisoihin, ajateltiin, että tarvitaan stunttikuski, jotta Vilke pääsee hyppäämäänkin. Jenni ilmoittautui vapaaehtoiseksi, joka tarkoittaa sitä, että ratsukko starttaa sekä koulua, että esteitä viikonlopun kisoissa, jotta he pääsevät yhdistettyyn. Poni on mennyt niin innoissaan ja nätisti, että ajateltiin kisojen olevan ihan kiva idea.

Sellaista tällä kertaa, toivotaan että seuraavaksi olisi kisapostauksen vuoro!

Maastoilua

Tänään oli mitä mainioin päivä vähän nollata päätä ennen arkirytmiin palaamista. Mikäpä sen parempaa, kun suunnata pyhäpäivän maastoon! Meillä on täällä aika huonot maastot, niin kuin aikaisemmin ollaan mainittukin. Kuitenkin, on hyvä käydä myös maastossa, kivaa vaihtelua hepoille ja ihmisillekkin!

c. Jenni

Sain Jennin mukaan maastoon, ja suunnattiin yhdelle lähitielle. Vaikka tie onkin kova hiekkatie, tänään se oli pehmeämpi lumien sulamisesta tulleiden vesien ansiosta. Autojakaan ei tullut vastaan juuri lainkaan, kivaa siis! Vaikka Vilke ei pelkää autoja, niin on silti paljon mukavampaa mennä ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä. Mentiin tietä eteenpäin reilut pari kilsaa, kunnes käännyttiin takaisin. Maaston pituudeksi tuli suunnilleen 4,5km, ja aikaa meni ehkä 45 minuuttia. Mentiin aika hitaasti käynnissä, sekä otettiin muutama pätkä ravia. Ponit käyttäytyivät hyvin, ja sää oli ihan superkiva! Jäi tosi hyvä fiilis, vaikka meidän maastoreitit ovat yleisesti aika surkeita.

Otettiin muutama kuva ratsastuksen jälkeen. Vilke ei olisi millään halunnut poseerata. Onneksi hevosen hirnunta youtubesta sai ponin vähän heräämään, ja saatiin aikaiseksi muutama kuva, missä ponikin on terävän näköinen! 

Minnikin pääsi kuvaan!

Keväisiä kuvia

Laatu kärsii, klikkaa isommaksi!

1.

2. Tästä on hyvä alkaa kohottaa kuntoa - kesäkuntoon 2016!

3.

4.

5.

6.

7.

8. Rölli kävi todistetusti hölkkäämässä liinan päässä tänään!

9.

Löytyikö kuvista suosikkeja? 

Hiihtoloman liikutukset

Vihdoinkin, vihdoinkin ollaan päästy tällä viikolla liikuttamaan poneja suht normaalisti! Ihanaa, pääsee taas harrastamaan kunnolla. Talven aikana on ladattu motivaatioakut täyteen, ja innosta puhkuen laitetaan ponit liikkeelle! Kerron nyt vähän miten ponit ovat liikkuneet tällä viikolla. Jonna oli lomailemassa muualla torstaihin asti, joten alkuviikosta Rölli liikkui vain kerran.

 

Kaikki kuvat ovat otettu perjantaina, c. Sini Ramela, kiitos!

Maanantai:

Irtojuoksutettiin kaikki ponit pellolla, Rölli ja Minni sekä Vilke ja Karkki. Ponit juoksivat kaikki innoissaan ja itsekseen. Ponit saivat juosta sen aikaa mitä halusivat, kunnes otettiin ne kiinni.

 

Tiistai:

Ratsastin Vilkkeen puoliksi pikkusiskoni kanssa. Mentiin yhdellä pikkukentällä lähinnä vain uralla. Kokeilin laukkaamista taas pitkästä aikaa. Poni innostui siitä tosi paljon, ja muutaman laukka-askeleen jälkeen tuntui, että ratsastin kirahvilla, joka ei osaa ravata... Loppu ratsastus menikin sitten siihen, että yritin saada menoon jotain tolkkua. Poni oli muuten kyllä ihan kiva.

Karkki ja Minni juoksivat yhdessä pellolla.

 

Keskiviikko:

Ratsastettiin Vilke myös keskivikkona puoliksi, taas aika samalla kaavalla. En laukannut, poni oli hieno! Eihän pikku uralla paljoa mitään voi tehdä, mutta ainahan sitä jotain pientä keksii, kuten pysähdyksiä ja siirtymisiä. Myös ponin suoruuteen oli hyvä keskittyä.

 

Torstai:

Sama kaava jatkuu Vilkkeen kanssa. Vähän tylsähän tämä alkuviikko oli ponille, mutta joka päivä tehtiin eri tehtäviä, ja poni ei näyttänyt kyllästyvän. Jonna kotiutui tostai-iltapäivänä. Juoksutettiin Rölli ja Karkki irtona pellolla vielä samana iltana. Ponit eivät oikein innostuneet enää, muutama reipas laukkapätkä höystettynä Röllin pukeilla riitti poneille torstaina.

 

Perjantai:

Päästiin ratsastamaan Vilke ja Rölli isommalle kentälle, ja ponit tykkäsivät siitä selvästi. Mentiin aika pitkään. Käveltiin ensin jonkun aikaa, ja tehtiin samalla voltteja, pysähdyksiä ja väistöjä käynnissä. Ravissa tehtiinkin molemmat itseksemme kaikenlaisia kiemuroita ja yritettiin ratsastaa ponit hyviksi. Jonna otti laukkaa myös muutamia pätkiä.

Tässä kuvassa Vilke ei kulje mitenkään erityisen hienosti, mutta tästä näkee, kuinka liike paranee, kun poni saa ravata kunnolla eteen.

Vilke oli tosi hyvä, ihan super. Kuunteli mua hyvin, ja teki kaiken mitä pyysin. Sain monella voltilla flow-tilan päälle, ja se oli ihan supersiistiä! Tajusin myös sen, että mun pitää antaa ponin ravata reippaammin, jos meinaan, että joskus meidän meno olisi hyvää. Istumistahan siinä pitää harjoitella, mutta ponilla oli paljon helpompaa, kun en koko ajan hidastanut vauhtia, tappanut Vilkkeen luonnollista liikettä.

Rölli oli alussa vähän tahmea, mikä on erittäin ymmärrettävää pitkän loman jälkeen. Muuten poni oli kanssa tosi hyvä, varsinkin loppuraveissa poika ravasi isoa, rentoa ravia.

Meille molemmille jäi tosi hyvä fiilis ratsastuksesta. Hyvällä säällä ja motivaatiolla saattoi olla jotain tekemistä tämän asian kanssa.

 

Lauantai:

Tänään aamulla Vilkkeen vuokraaja kävi ratsastamassa ponin pellolla. Poni oli tänäänkin super, enkä ole varmaan ikinä nähnyt Vilkkeen ravissa sellaista liikelaajuutta ja joustoa mitä poni väläytteli! Shetlanninponihan Vilke on, eikä rodunkaan puolesta kukaan odota mitään superhienoa kouluhevosta, mutta kyllä ihmettelin sitä joustoa, mitä shettikseltäkin voi näköjään löytyä liikkeestä.

Jonna kävi ratsastamassa Röllin tänään myös isolla kentällä. Poni oli tänään ihan ok, ei niin hyvä kuin eilen, mutta ihan ratsastettavissa.

 

Tällainen oli meidän viikko. Vilke on "joutunut" liikkumaan tällä viikolla normaalia enemmän ratsastaen, mutta tuskimpa se ponin viikkoa pilasi. Rölli on liikkunut ihan hyvin, yhteensä neljä kertaa - kaksi ratsastusta ja kaksi irtojuoksutusta. Karkki ja Minni liikkuvat luultavasti jotenkin ainakin vielä huomenna.

 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

 

Pohjaongelmia ja muita kuulumisia

Nyt on taas aika palata ihan normaalin kuulumispostauksen parissa kirjoittamaan.

 

 

Pohjat ovat olleet tosi huonot, jäiset, märkää suvilunta täynnä olevat tai epätasaisiksi jäätyneet koppurat. Pahimmillaan kaikkia edellämainittuja yhtä aikaa. Kengättömille hevosille tämä kombo on erittäin huono, välillä oli viikko, milloin ei edes päässyt kävelemään ponien kanssa tarhan ulkopuolelle... Tuntuu, että varsinkin tänä talvena ponit ovat vain seisseet, joko niiden pohjien takia, tai sitten jäätävän pakkasen. Niin, ja olihan se yskäkin Vilkkeellä aikaisemmin.

 

 

Jos nyt otetaan kuitenkin vielä lyhyesti ponikohtaiset kuulumiset.

Vilkkeellä menee ihan normaalisti, poni on liikkunut säiden salliessa, esimerkiksi pellolla liinassa juosten, ratsastaen, irtojuosten ja talutten. Itse olen päässyt ratsastamaan hurjat muutaman kerran, ja niilläkin kerroilla oli huonot pohjat. Tänään Vilke irtojuoksi Röllin kanssa, ja voi että kuinka poni nautti! Vilke pukitteli, laukkaili täysiä, teki äkkikäännöksiä, ja mikä tärkeintä, se oli iloinen. Ponilla on alkanut jo karvanlähtöaika, joten nyt alkaa pikkuhiljaa olemaan mustiin karvoihin hukkumisen vaara!

 

 

Rölli on liikkunut vielä vähemmän kuin Vilke, koska pellolle juoksuttamaan sitä ei voi oikein mennä. Poni kerää paljon virtaa, jonka takia rallitteluun on suuri riski ja sitä kautta  kaatuminen on melko varmaa, nimittäin peltojen pohjat eivät ole olleet mitkään priimat koko talvena. Rölli on tehnyt jotain pientä, mielenvirkistyksenä lähinnä. Röllikin pääsi siis tänään irtojuoksemaan, ja pukkia tuli pukin perään. Varmaan tuntui hyvältä, koska ilme oli tosi iloinen.

 

 

Karkki on yllättänyt meidät ihan todella! Yksi päivä käytiin kävelyttämässä 40min pimeällä maastossa. Autoja tuli ja meni, Karkki käveli löysällä narulla ihan rentona! Poni ei siis ainakaan autoja pelkää, mikä on erittäin hyvä. Tänään K juoksi Minnin kanssa irtona, ja juoksikin kunnolla. Laukkaili ihan täysiä ympäri peltoa, hyppi ojien yli ja pukitteli. Karkki meni paljon kovempaa, kuin Minni, mikä yllätti todella.

Minnille kuuluu hyvää, täällä se elelee varsan elämää ja opettelee pikkuhiljaa uusia juttuja. Ei mitään ihmeellistä siis.

Tässäpä varmaan suurimmat asiat, seuraavaan kertaan!

 

Vuoden 2016 tavoitteet

Täksi vuodeksi ajattelimme vähän asettaa tavoitteita, koska ennen emme ole niin tehneet. Vuoden loputtua on hauska nähdä, onko mikään tavoite toteutunut.

 

Postausta kuvittaa muutaman päivän sisällä otetut talviset valokuvat!

- Vähintään yksi kisastartti molemmilta.

Tätä ei tarvitse varmaan kauheasti avata, eli tavoitteena on päästä edes yksiin kisoihin kauden aikana molemmilta ratsastajilta.

 

- Opeta edes yksi temppu jollekkin ponille.

Ihan kenelle tahansa joku uusi temppu, kivaa mielenvirkistystä!

 

 

- Karkin ajo-opetus.

Tämä olisi voinut olla jo menneen vuoden tavoite, mutta omista kiireistä, laiskuudesta ja valjaista puuttuvasta osasta johtuen ajo-opetus saa olla tämän vuoden tavoitteissa.

 

- Pääse ajamaan Karkin kanssa edes kerran pidempi lenkki/kunnon treeni.

Liittyy vahvasti edelliseen tavoitteeseen, periaatteessa kuittaus siihen, että ponilla voi ajaa.

 

 

- Luottamusta erityisesti Vilkkeen kanssa.

Vilke on aina ollut herkkä sielu, joten sen kanssa luottamusta ei voi koskaan olla liikaa.

 

- Sumutepulloihin totuttelu.

Tämä on oikeasti ollut aina kesien ongelma! Varsinkin Vilke on ihan paniikissa sumutepulloista ollut aina, joten tähän olisi hyvä keksiä joku keino, miten ponin saisi totutettua niihin. Minni ei ole ikinä semmoista nähnytkään, joten varsan rektion näkee sitten kesällä.

 

 

- Kaikki ponit terveitä ja hyvävointisia koko kauden.

Ehkä tärkein ja merkittävin tavoite koko vuodelta. Emmehän me kaikkea pahaa voida estää, mutta karvakorvien hyvinvointi on kyllä ihan ykköstavoite aina. 

 

- Talvitarhan laajennus

Periaatteessa aika pieni homma, mutta listataan nyt sekin tähän. Poneillahan on ihan kivankokoinen tarha jo nyt, mutta tilaa ei voi olla ikinä liikaa.

 

- Pidä kiva vuosi!

Ei tähän mitään lisättävää!

 

 

Meillä ei ole tänä vuonna nähtävästi ratsastuksellisia tavoitteita juurikaan... Ehkä siihen vaikuttaa kirjoitushetken sääolosuhteet, lunta sataa, pohjat on aika huonot ja vähän kylmäkin päälle! Ei vaan, onhan se hyvä olla muitakin tavoitteita.

Toivottavasti teillä tulee olemaan hyvä vuosi!

 

Joulu oli ja meni.

Joulu oli ja joulu meni, siinähän se kaikki tiivistetysti. Poneille kuuluu ihan samaa mitä aina ennenkin. Ne saivat uuden tarhan, mikä on kuiva metsä, mistä löytyy paljon tekemistä, kuten havunoksien kaluamista ja kulkureittejen raivaamista. Se on ollut etenkin Minnille tosi kiva, varsa on nauttinut siitä kun tekeminen tarhassa ei lopu ihan heti kesken!

Allaolevat kuvat on otettu tässä parina päivänä tarhasta. Laatu on vähän mitä on, koska ulkona oli aika haastava sää kuvata.

 

Minni käy vieläkin emänsä tissillä, vaikka se onkin jo yöt omassa boksissaan ja varsan koko alkaa lähennellä Karkin kokoa. Luulisi, että imeminen on jo vaikeaa :D!

Ponit ovat liikkuneet nyt kevyemmin, koska pohjat ovat tulleet nyt ihan kivikoviksi pakkasten takia ja sitä ennen me kaksijalkaiset olemme sairastelleet oikein urakalla... Lähikentät onneksi on ehditty lanaamaan, niin käyntityöskentelyä voi tehdä hyvin, vaikka pohja onkin kova. Tosin tuskin kukaan jaksaa montaa päivää putkeen vain tehdä kentällä käyntijuttuja, eikä se olisi poneillekkaan reilua. Maastossakin voisi käydä kävelemässä, mutta meidän maastot on aika huonot, joutuu mennä autotien viertä, jossa autot ajaa tosi lujaa, melkein kilsan ennen kun pääsee edes hiekkateille. Sitten kun vihdoin on päässyt pienemmille teille, niin joutuu mennä suunnilleen vain suoraa ja kääntyä takaisin, koska kiertoreittejä ei juurikaan ole... Kun tulisi vain hanget, niin pääsisi pelloillakin ratsastamaan kunnolla ja kenttäkin tulisi käyttökelpoiseksi.

Vilke oli tosi innoissaan tästä kuvaustuokiosta, kuten varmasti kaikki huomaa.

 

No mutta, eiköhän tämä tosi tylsä postaus ole nyt tässä, seuraavaan kertaan!